Kun meillä on kiusaus antautua suuttumuksen, ylpeyden tai kaunaisuuden valtaan, olemme vapaita päättämään, vastaammeko tilanteeseen henkisesti vai reagoimmeko tunteella.
Julkaistu alun perin Christian Science Sentinelissä 17.3.2025
Menneisyydessä olen ponnistellut voidakseni ymmärtää, mitä hyötyä siitä on, että seuraa tätä Jeesuksen Vuorisaarnassa olevaa ohjetta: "Teille on opetettu: ’Silmä silmästä, hammas hampaasta.’ Mutta minä sanon teille: älkää tehkö pahalle vastarintaa. Jos joku lyö sinua oikealle poskelle, käännä hänelle vasenkin" (Matteuksen evankeliumi 5:38,39). Ymmärsin, että ominaisuus, jota Jeesus kuvaa tässä, on lempeys.
Yksi lempeyden määritelmä on "puuttuu luonnetta tai rohkeutta" (merriam-webster.com) ja eräät sanakirjat antavat synonyymeiksi heikkouden tai alistuneisuuden. Toiset lisäävät määritelmään vielä pelokkuuden.
En todellakaan halunnut olla nynny. Päätin tutkia, mitä Raamattu ja Kristillinen Tiede sanovat lempeydestä.
Aloin ymmärtää, että lempeys muistuttaa enemmän pitkämielisyyttä kuin pelokkuutta.
Vuorisaarnassa Jeesus sanoo myös puhuessaan autuaista näin: "Autuaita ovat kärsivälliset: he perivät maan" (Matteuksen evankeliumi 5:5). Eräässä Raamattua analysoivassa teoksessa todetaan, että nämä sanat "ovat ennustus siitä, että lempeys tulee osoittautumaan suuremmaksi voimaksi maailmassa kuin ylpeys", ja teksti jatkaa edelleen: "Lempeys on vastustamaton vetovoima ja sillä on suurempi henkinen vaikutus kuin millään muulla ominaisuudella" (J.R. Dummelow, ed., A Commentary on the Holy Bible, s. 640). Kirjan esipuheessa, jossa käsitellään tätä aihetta, kirjoittaja tulkitsee asian niin, että autuus merkitsee sitä, että ihminen on onnellinen täysin riippumatta siitä, mitä maailmassa tapahtuu, perustuen hänen ymmärrykseensä ihmisen suhteesta Jumalaan (kts. s. 639).
Olin yllättynyt huomatessani, että onneni ja hyvinvointini edellyttävät, että luovun ylpeydestä ja osoitan lempeyttä. Aiemmin olin ajatellut, että jos minua lyödään kasvoihin enkä mitenkään reagoi siihen, se osoittaa alistuneisuutta ja häpeää. Nyt ymmärsin, miten tällainen asenne olisi omiaan juurtamaan ajatuksen siihen uskoon, että elämä on aineellista. Tämä vaikeuttaisi Kristuksen parantavan sanoman ymmärtämistä ja olisi omiaan tekemään pahuudesta ikuista sen voittamisen sijasta.
Mary Baker Eddy, Kristillisen Tieteen löytäjä ja perustaja, kirjoittaa toisen posken kääntämisestä: "Jos joku lyö sinua oikealle poskelle, käännä hänelle toinenkin. Toisin sanoen: Älä pelkää, että hän lyö sinua uudelleen kärsivällisyytesi vuoksi."(Tiede ja terveys sekä avain Raamattuun, s. 444). Pitkämielisyys pitää sisällään kärsivällisyyttä, itsehillintää ja pidättyväisyyttä. Se voi myös tarkoittaa suvaitsevaisuutta ja anteeksiantoa provosoitaessa. Nämä ovat vahvoja ominaispiirteitä, jumalallisia ominaisuuksia, joiden ilmentämiseen meidän tulisi tähdätä selkeämmin ja useammin. Mary Baker Eddy kirjoittaa myös: "Yhteiskunnassa on liiaksi eläimellistä, mutta ei kylliksi moraalista rohkeutta."(Tiede ja terveys, s. 28-29). Aloin ymmärtää, että lempeys muistuttaa enemmän pitkämielisyyttä kuin pelokkuutta.
Kristus-inspiraatio herättää meissä onnen, sopusoinnun ja hyvinvoinnin tunteita. Tämä henkinen näkökulma on valinta. Kun olosuhteet, asenteet tai tunteet johtavat meidät kiusaukseen antautua vahvojen tunteiden kuten suuttumuksen, ylpeyden tai kaunaisuuden valtaan, meillä on aina vapaus valita, vastaammeko tilanteeseen henkisesti vai reagoimmeko tunteella.
Jeesus piti ajatuksensa aina kuuliaisena jumalalliselle, henkiselle näkemykselle antautumatta vahvojen tunteiden valtaan. Tämä jatkuva yhteys henkisen olemisen todellisuuteen oli se, mikä antoi hänelle kyvyn parantaa välittömästi. Ei ollut mikään sattuma, että Jeesus kykeni näyttämään toteen Jumalan — Hengen — Hengen luomakunnan ikuisen täydellisyyden. Se oli seurausta hänen valinnastaan olla aina tietoinen siitä, että hän ja kaikki muut, ainoan kaikkia rakastavan ja kaikkivoivan Jumalan henkisinä ilmentyminä, eivät voineet kärsiä minkäänlaista vahinkoa — olivat täysin haavoittumattomia fyysisten aistien valheille.
Kun roomalaiset sotilaat nöyryyttivät, pieksivät ja ristiinnaulitsivat Jeesuksen, hän olisi voinut langeta kiusaukseen tuntea itsesääliä, pelkoa, vihaa tai häpeää. Sitä vastoin hän osoitti myötätuntoa rukoillen ristillä ollessaan vihollistensa puolesta: "Isä, anna heille anteeksi. He eivät tiedä mitä tekevät" (Luukkaan evankeliumi 23:34). Tämä oli todellinen osoitus lempeydestä ja avasi tien Jeesuksen ylösnousemukselle ja taivaaseenastumiselle.
Lempeys kohdistaa ajatukset kiinteästi siihen, mistä Jumala on tietoinen, kuolevaisen mielen — kuvitteellisen Jumalan vastakohdan — harhakuvien sijasta. Tämä näkemys pitää meidät valppaina eikä anna meidän tulla harhautetuiksi riippumatta siitä, kuinka vakavia olosuhteet tai oireet ovat. Ajatukset, jotka keskittyvät siihen, mitä Jumala tietää, että luomakunta on täydellisen hyvä — eivät voi saada uskomaan, että kärsimys on todellista. Ja tämä selkeä tiedostaminen tuo sopusointua elämäämme. Tässä piilee lempeyden voima.
Äskettäin peruutin autoni autotallistamme vähän liian nopeasti. Peilistä näin, että keskellä katua oli mies ulkoiluttamassa koiraansa juuri autoni takana. Painoin jarrun pohjaan auton pysähtyessä noin puolentoista metrin päähän miehestä ja hänen koirastaan. Tämä läheltä piti -tilanne suututti miehen, ja hän heitti autoni kylkeen jotakin, niin että se tömähti.
Nousin autosta ja tarkistin, oliko autoon tullut lommo. Heitetty esine oli pussillinen koiran ulostetta, jonka mies oli kerännyt heidän ulkoilunsa aikana. Pussi oli revennyt ja liannut autoni oven.
Mies otti puolustavan asennon. Hän näytti olevan valmis tappeluun. Pysähdyin ja pohdin viime aikoina tekemääni tutkimusta toisen posken kääntämisestä. Kristus-ajatus tuli mieleeni. Koska olemme molemmat täydellisen Mielen, Jumalan, ilmentymiä, minä en voinut vahingoittaa tai pelästyttää tätä miestä, eikä hän voinut olla minulle vihainen tai haluta vahingoittaa minua. Päätin reagoida tämän henkisen näkökulman mukaisesti.
Tiesin, että toisen posken kääntäminen toisi mukanaan siunauksen.
Pyysin anteeksi mieheltä. Kysyin häneltä koirastaan ja kerroin hänelle omastani. Totesin, että tulemme varmasti kohtaamaan toisemme joskus koiria ulkoiluttaessamme. Esittäydyimme, jonka jälkeen mies kysyi, halusinko hänen auttavan minua autoni oven puhdistamisessa. Sanoin, ettei asialla ollut mitään merkitystä. Hän jatkoi matkaansa ja minä puhdistin sotkun. Olin tyytyväinen henkiseen vastaukseeni tilanteeseen. Siihen ei liittynyt minkäänlaista häpeää. Aiemmin olisin taatusti ollut puolustuskannalla ja katunut sitä jälkeenpäin.
Tämä kokemus sai minut mielessäni määrittelemään lempeyden uudestaan — kykynä voittaa kiusaus reagoida ylpeyden, pelon tai kaunaisuuden yms. voimalla. Jos minulla on nykyään kiusaus reagoida, kysyn itseltäni: "Milloin aineelliset olosuhteet tai tunteet ovat niin vakavia, että ne oikeuttaisivat antamaan myötä näille tunteille?"
Nykyään, jos minua lyötäisiin kasvoihin, toivoisin, että minulla olisi moraalista rohkeutta kääntää toinenkin poski. Tiedän, että se toisi mukanaan siunauksen.
Tämä ei tarkoita sitä, että hyväksyisimme noin vain meille tehdyn vääryyden. Se tarkoittaa sen asian ymmärtämistä, että meillä on kyky vastustaa kaikkia ajatuksia, jotka yrittävät todistaa, että olemme vaarassa ja meidän täytyisi puolustautua tai olla aggressivisia. Tämä johtuu siitä, että me kaikki ilmennämme luontaisesti Jumalan haavoittumattomuutta ja hyvyyttä. Voimme olla kiitollisia siitä, että jumalallisessa todellisuudessa kaikki on juuri niin kuin pitääkin olla — muuttumattomassa sopusoinnussa. Tämä on se lempeys, joka pitää meidät valppaina eikä anna meidän tulla harhautetuiksi.
@ 2025 The Christian Science Publishing Society.
