"Kansanomainen teologia pitää Jumalaa ihmisen alaisena ja ilmaantuu tämän kutsusta. Tieteessä taas totuus on päinvastainen. Ihmisten tulee lähestyä Jumalaa hartaudella ja tehdä oma osuutensa kuuliaisina jumalalliselle laille, jos he haluavat saavuttaa tarkoitetun olemisen sopusoinnun."
Nämä Kristillisen Tieteen löytäjän Mary Baker Eddyn sanat teoksesta Unity of Good (s.13) saivat minut kysymään itseltäni, onko minulla tapana kertoa Jumalalle ongelmistani ja pyytää Hänen apuaan niiden ratkaisemiseksi. Kristillinen Tiede opettaa, että meidän täytyy ensin lähestyä Jumalaa hartaudella. Tämä ohjaa ajatuksemme oikeaan suuntaan, ymmärtämään Jumalan ja ihmisen todellisen luonteen, mikä juuri mahdollisti Jeesus Kristuksen parantamistyön. Meidän täytyy kurkottaa kohti Jumalaa haluten ymmärtää ja kunnioittaa Häntä, eikä yrittää saada Häntä tietoiseksi vääristä, kuolevaisista uskomuksistamme elämästä aineessa.
Meillä on taipumus ajatella, että jos Jumala ei tiedä ongelmistamme, Hän ei voi ratkaista niitä. Mutta ajattele matematiikan periaatetta. Ei matematiikka tiedä mitään ongelmista, joita ratkaisemme sen avulla. Jos Periaate tai laki ymmärretään ja sitä sovelletaan oikein, niin se tuottaa odotetun ratkaisun. Matematiikka ei toimi tehokkaammin, jos se ensin saa tietää, millaisia virheitä on tehty. Siihen eivät koskaan vaikuta ulkopuoliset voimat, mielipiteet tai olosuhteet. Periaate on ikuinen, muuttumaton ja erehtymätön.
Näyttääksemme toteen Jeesuksen lupaukset parantamiskyvystämme meidän pitää ensin olla halukkaita kuten hänkin vaalimaan yhteyttämme Jumalan kanssa ja luopua asioiden aineellisesta hyväksymisestä.
Samalla tavalla opimme Kristillisessä Tieteessä, että Jumala jumalallisena Periaatteena voi olla tietoinen vain omasta täydellisyydestään. Hän on "suuri MINÄ OLEN; kaikentietävä, kaikennäkevä, kaikenvaikuttava, kaikkiviisas, täysin rakastava ja ikuinen; Periaate; Mieli, Sielu; Henki; Elämä; Totuus; Rakkaus; kaikki substanssi; äly." (Mary Baker Eddy, Tiede ja terveys sekä avain Raamattuun, s. 587). Näin ollen ainoa olemassaoleva luomakunta on Jumalan luomakunta, jonka korkeimmat ideat ovat Hänen poikiaan ja tyttäriään, tehty hänen kuvakseen ja kaltaisekseen, niin kuin Ensimmäisessä Mooseksen kirjassa sanotaan.
Jumala on Kaikki-Kaikessa ja Jumala on Henki. Koska Hän on täysin hyvä ja kaikki hänen luomansa heijastaa Hänen hyvyyttään, meidän täytyy päätellä, että Jumala ei ole luonut pahaa, eikä Hän tiedä siitä mitään. Ja koska Hän on Henki, kaikki, mitä hän luo, on henkistä. Hän ei ole luonut ainetta. Tämä tarkoittaa sitä, että pahan ja aineen täytyy olla erhettä – virheellisiä uskomuksia johonkin muuhun kuin Jumalaan, hyvään.
Mikä sitten on tämä oma osuutemme, joka meidän olisi tehtävä kuuliaisina jumalalliselle laille, johon Eddy viittaa? Eikö se tarkoita sitä, että meidän tulisi nousta uskomisesta elämään aineessa kohti tietoisuutta Jumalasta, ainoasta Mielestä, sen sijaan, että pyydämme Häntä laskeutumaan virheellisen, kuolevaisen tietoisuuden tasolle?
Sitaateissa oleva lause, josta oli jo puhetta, toteaa, että meidän tulee "lähestyä Jumalaa hartaudella". Minulle tämä merkitsee sitä, että meidän tulee tunnustaa, että Jumala on Henki, ainoa Mieli, kaikkivaltias, kaikkiviisas ja kaikkialla läsnäoleva, sekä se ikuinen tosiasia, että olemme hänen täydellisiä ilmaisujaan. Jos Jumala, Henki ei tiedä mitään pahasta eikä aineellisesta luomuksesta, silloin emme mekään voi niitä tuntea.
Pidämme Mestaria, Jeesus Kristusta, Esikuvanamme parantajana. Hän todisti kolmen vuoden ajan olevansa yhtä Jumalan kanssa, parantamalla kaikkia sairauksia ja syntiä. Tämän jälkeen hän ei sanonut: "Tämä loppuu nyt tähän!" Ei hän jättänyt meitä ihailemaan tekojaan, jotka eivät koskaan toistuisi. Päinvastoin. Hän lupasi meille, että kykenisimme ja tulisimme tekemään samoja tekoja. "Joka uskoo minuun, on tekevä sellaisia tekoja kuin minä teen, ja vielä suurempiakin" (Johanneksen evankeliumi 14:12).
Jotta pystymme näyttämään toteen Jeesuksen lupauksen kyvystämme parantaa, meidän täytyy ensin olla halukkaita, kuten hänkin oli, tunnustamaan ykseytemme Jumalan kanssa ja vaihtamaan aineelliset näkemyksemme henkiseen. Jeesus sanoi:"Tärkein on tämä; Herra, meidän Jumalamme, on ainoa Herra. Rakasta Herraa, Jumalaasi, koko sydämestäsi, koko sielustasi ja mielestäsi ja koko voimallasi" (Markuksen evankeliumi 12:29,30). Tämä on tehtävämme liitossa Jumalan kanssa. Jumala on jo tehnyt oman osuutensa. Hän on tehnyt meidät kuvakseen ja kaltaisekseen ja asettanut ihmisen hallitsemaan kaikkea. Jotta tämä valta toteutuisi, meidän täytyy tehdä oma osuutemme liitosta noudattamalla Hänen lakejaan.
Kristillinen Tiede opettaa, että ihminen täytyy sovittaa yhteen Jumalan kanssa, ei Jumalaa ihmisen kanssa. Kirja Unity of Good (Hyvän ykseys) selittää: "Kristusta ei voi havaita kuolevaisin aistein, jotka eivät näe Jumalaa". Tämän substanssia koskevan virheellisen käsityksen täytyy taipua Hänen ikuisen läsnäolonsa edessä ja täten hävitä. Nousemalla valheellisen tason yläpuolelle, jossa saamme todellisen todisteen Elämästä, on ylösnousemus, jossa saavutetaan ikuinen Totuus" (Mary Baker Eddy, s.60-61).
Käytämme paljon aikaa kehoomme, ihmissuhteisiimme ja muihin tarpeisiimme liittyviin haasteisiin. Analysoimme niitä, olemme huolissamme niistä ja pidämme lukua siitä, kuinka kauan ne ovat kestäneet. Kerromme niistä muille ja kuuntelemme, mitä muut niistä ajattelevat, ja sitten yritämme soveltaa Kristillistä Tiedettä niiden parantamiseen. Tässä yritämme sovittaa Jumalaa aineelliseen uskomukseen ihmisestä pyytämällä Häntä astumaan aineellisen elämän unimaailmaan ja korjaamaan unen. Uni ei tarvitse korjaamista – se ei ole todellinen. Haluamme pikemminkin antaa Jumalan äänen, Totuuden, herättää meidät siihen tosiasiaan, että olemme jo terveitä, ja meillä on jo kaikki mitä tarvitsemme, koska Jumala loi kaiken ja Hän loi sen täysin hyväksi, Itsensä kaltaiseksi.
Kun nostamme pään aineellisten aistien sumun yläpuolelle ja heräämme unesta, niin näemme ongelman sijasta ratkaisun – olemisen totuuden. Olen monta kertaa huonolla menestyksellä pyytänyt Jumalaa astumaan uneeni elämästä aineessa ja ratkaisemaan ongelmani, kunnes opin, että minun täytyy kohottaa tietoisuuteni aineeseen pohjautuvasta elämästä siihen henkiseen todellisuuteen, että Jumala, Henki, on Kaikki-kaikessa.
Monta vuotta sitten minun piti näyttää toteen tämä tärkeä käsite ajatusteni sovittamisesta Jumalaan, kun mieheni ei yöllä tullut kotiin, vaikka seuraavana päivänä meidän piti muuttaa takaisin Yhdysvaltoihin Hong Kongista. Hän oli täysin murtunut siitä, että oli menettänyt työn, jota hän rakasti. Hänen käsityksensä mukaan mikään ei ollut verrattavissa siihen, mitä hän oli juuri menettänyt. Meillä ei ollut työtä eikä kotia. Joten käyttääkseni australialaista termiä näytti siltä, että hän oli mennyt "walkaboutille" eli kävelyretkelle. Täysin lannistuneena hän oli lähtenyt kävelylle ja sanonut tulevansa takaisin kymmeneen mennessä. Mutta kolmelta yöllä hän ei vieläkään ollut palannut kotiin ja meidän oli tarkoitus nousta koneeseen muutaman tunnin kuluttua.
Halusin, että Jumala korjaisi mieheni, joka näytti jättäneen minut, ja parantaisi myös minut kaikkine ahdistuksineni ja pelkoineni. Se ei onnistunut! Niinpä sen sijaan, että rukoukseni lähtökohtana olisi ollut eksynyt mies ja pelästynyt vaimo, päätin aloittaa rukoukseni Jumalasta ja Hänen täydellisyydestään. Muistan, että minut valtasi välitön tyyneyden tunne, kun ymmärsin, että toinen näistä skenaarioista oli virheellinen, aineellinen käsitys, kun taas toinen oli ikuinen olemisen totuus – Jumalan kaikkivaltius, kaikkiallisuus, kaikkivoima.
Sen sijaan, että rukoukseni lähtökohtana olisi ollut eksynyt mies ja pelästynyt vaimo, päätin aloittaa Jumalasta ja Hänen täydellisyydestään.
Järkeilin, että jos Jumala on kaikkitietävä, mieheni ei voisi piiloutua tai paeta hänet täydellisesti tuntevalta Jumalalta. Jos Jumala on aina läsnä, mieheni kykeni tuntemaan Jumalan läheisyyden, lohdun ja rakkauden kaikkialla. Ja jos Jumalalla on kaikki voima, niin pelko, ahdistuneisuus tai epävarmuus eivät kykene lannistamaan kumpaakaan meistä.
Puolen tunnin kuluttua mieheni tuli kotiin leveä hymy kasvoillaan. Hän oli todella kuunnellut Jumalan johdatusta ja vakuutti minulle olevansa kunnossa ja myös saaneensa tarkat ohjeet hänelle annetusta tehtävästä. Hän näytti uudelta mieheltä. Ja hän totteli Jumalan johdatusta, mikä johti meidät molemmat kokonaan uudelle uralle ja teimme yhdessä työtä viidentoista vuoden ajan.
Olin oppinut, että "Kristusta ei voi havaita kuolevaisin ja aineellisin aistein, joiden avulla ei näe Jumalaa". Velvollisuuteni oli pikemminkin nousta korkeammalle ja irti uskomuksesta Jumalasta erossa olevaan, aineelliseen elämään. Kun tein tämän, pystyin todistamaan, että totuus täydellisestä Jumalasta ja täydellisestä ihmisestä vallitsee todellisuudessa tänään ja ikuisesti.