Olimme perheeni kanssa leikkipuistossa Espoossa ja lapsenlapsilla oli hauskaa, kun he kiipeilivät, keinuivat, hyppivät ja touhusivat innokkaasti hyvin varustetulla leikkikentällä.
Yksi keinuista oli raskas pyöreä kori, joka oli tarkoitettu useamman lapsen yhtäaikaiseen käyttöön. Keinu riippui vankasta metallirakenteesta ja pyöri ympäri usean metrin säteellä. Se oli varsin komea laite, ja kun saimme sen kunnon vauhtiin, sitä ei ollut helppo pysäyttää. Se muistutti monella tapaa huvipuistolaitteita. Minä ja muut työnsimme koria voimalla, kun lapset pyysivät innoissaan lisää vauhtia.
Jossain vaiheessa käänsin katseeni pois pyörivästä korista, kun vaihdoimme ajatuksia siitä, mitä tekisimme seuraavaksi. Samalla siirryin hieman ja asetuin huomaamattani keinun reitille.
Seuraava asia, jonka muistan, oli PAM, kun kori osui reiteeni ja kaaduin maahan. Törmäys sai minut shokkiin hetkeksi aikaa, mutta kun toivuin aloin hiljaa mielessäni rukoilla yhä uudelleen Mary Baker Eddyn kirjoittamaa "olemisen tieteellistä selitystä" hänen teoksestaan Tiede ja Terveys sekä Avain Raamattuun. Rakas perheeni tajusi tilanteen ja liittyi rukoukseen ajatuksissaan. Pian sain kuitenkin itseni jälleen hallintaan ja nousin ylös.
Keskityin erityisesti selityksen viimeisiin sanoihin: ”Ihminen ei siis ole aineellinen; hän on henkinen.” Raamatussa sanotaan, että Jumala on Henki ja että ihminen on luotu Jumalan kuvaksi ja kaltaiseksi. Niinpä tietäen että olen Hengen, Isä-Äiti Jumalani, täysin henkinen kuvastuma, en hyväksynyt ajatusta siitä, että voisin joutua onnettomuuden uhriksi ja vahingoittamaksi.
Tiesin Hänen pitävän rakastavasti huolta minusta enkä voisi joutua sen huolenpidon ulkopuolelle. Edessäni oli valinta: uskoisinko fyysisten aistien tuomaan väittämään vai siihen, minkä tiesin olevan totta puhtaasti henkisestä olemuksestani.
Tämän tapahtumaketjun aikana kukaan ei sanonut juuri mitään ääneen, mutta perheeni tuki minua rakastavasti, kun kävelimme kotiin. Asetuin lepäämään ja jatkoin rukoilemista. Kaikki vaikutti hyvältä, ja olin rauhallinen.
Seuraavana päivänä tunsin kuitenkin kovaa kipua reidessäni ja liikkuminen oli vaikeaa. Mutta en antanut ajatusteni asua kivussa tai sen oletetussa syyssä. Luotin sen sijaan Jumalan kaiken kattavaan rakkauteen ja oikeuteeni kokea se — riippumatta päinvastaisesta fyysisestä tilastani.
Oloni parani vähitellen ja pystyin liikkumaan normaalisti. Mutta kipu palasi taas yöllä, ja minun oli vaikeata nukkua. Tämä ei kuitenkaan pelottanut tai vähentänyt luottamustani Jumalaan, koska nojasin ajatuksissani siihen, minkä tiesin todeksi. Tiesin, että Hän on ainoa voima ja täysin hyvä, ja siksi minäkin kuvastin tuota voimaa ja hyvyyttä. Henkinen olemukseni oli täysin eheä, eikä mikään muuttanut tätä tosiasiaa.
Koska lepäsin Isä-Äiti Jumalani rakastavassa ja varmassa huolenpidossa, parannuin täysin muutamassa päivässä ja iloitsin kiittäen Jumalaa Hänen lempeästä ja rajattomasta rakkaudestaan.
Koko tämän kokemuksen ajan tunsin valtavaa kiitollisuutta Kristillistä Tiedettä kohtaan, jonka Mary Baker Eddy antoi koko maailmalle — suurella rakkaudella ja rohkeudella. Olemme todella siunattuja!
Jaska Alanko, Claygate, Surrey, England