Miltä tuntuisi, jos olisi vastalääke kaikkiin sairauksiin? Vielä parempi kuitenkin olisi, ettei olisi ollenkaan sairauksia. Se on tilanne, jonka voimme vain kuvitella erityisesti nyt, kun kautta maailman on huoli sikainfluenssasta eli H1N1 –viruksesta. Vaikka monet ovat nyt arvioineet sairauden jopa lievemmäksi kuin ”tavallinen” flunssa, se ei silti ole peruste minkään sairauden hyväksymiseen.
Paljon työtä ja rahaa kuluu taistelussa sairauksia vastaan aina jollakin rintamalla – joko rokotuksiin tartuntojen estämiseksi tai lääkkeisiin oireiden lieventämiseksi, kun sairaus on todettu. Tämä taistelu ei todellakaan ole uutta.
Huolimatta lääketieteen ammattilaisten ja muidenkin hyvää tarkoittavista ponnisteluista kuten myös nykylääketieteen edistysaskeleista sairauksien olemassaolo ei ole silti vähentynyt. ”Aineellisia parannuskeinoja käyttävät lääkärit ovat vuosisatoja taistelleet sairautta vastaan”, kirjoitti Mary Baker Eddy, ”mutta herää kysymys: Onko sairaus vähentynyt lääkäreiden ansiosta? Vastaus on voimakas ’Ei’…” (Tiede ja terveys sekä avain Raamattuun, s. viii).
Kristillinen Tiede tarjoaa hyvin erilaisen tavan kohdata sairaus ja nähdä ihmisen kyky vastustaa sitä. Ero on jo lähtökohdissa. Lääkärit perustavat yleisesti päätelmänsä täysin aineeseen ja nojautuvat hoidoissaan aineeseen kohdistaen huomionsa potilaan kehoon. Kristillisen Tieteen praktikko näkee potilaansa täysin henkisenä ja hoitaa potilaan ajatuksia pelkästään mentaalisin keinoin – ja huomaa toistuvasti, että sellaisesta näkökulmasta katsoen sairaus katoaa.
Miten tämä on mahdollista – ja ilman lääkkeitä? Hyvä lähtökohta on tutkia pelon suhdetta sairauteen. Rukous, joka muodostaa Kristillisen Tieteen hoidon, ei olisi täydellistä, ellei sitä kohdistettaisi tehokkaasti pelkoon, jota potilas saattaa tuntea. ”Aloita aina hoitosi vähentämällä potilaitten pelkoa”, kirjoitti Mary Baker Eddy. ”Vakuuta heille äänettömästi, että he ovat vapaat sairaudesta ja vaarasta. Tarkkaile tämän Kristillisen Tieteen yksinkertaisen säännön tulosta, niin huomaat sen lieventävän jokaisen sairauden oireita” (Tiede ja terveys, s. 411).
Pelko pyrkii lamaannuttamaan ajatuksen siihen pisteeseen, että toivottomuus ja alistuneisuus astuvat tilalle. Se väittää, että on olemassa hyvästä, Kaikkivaltiaasta Jumalasta, erillinen voima; että paha sairauden muodossa on todellinen ja pystyy turmelemaan Jumalan antaman puhtautemme ja tuhoamaan terveytemme. Mutta ajattele tarkoin. Eikö olekin mahdollista, että juuri se paikka, missä sairaus syntyy ja kehittyy, on huolessa ja pelossa saada sairaus? Jos ymmärrämme tämän olevan totta, siitä seuraa, että pelon hävittäminen poistaa sairauden.
Useat esimerkit tarjoavat hätkähdyttäviä oivalluksia tämän johtopäätöksen tueksi. Vuoden 1918 influenssaepidemian aikana 50 merimiestä ilmoittautui vapaaehtoisiksi sairauden tarttumiseen liittyvään kokeiluun auttaakseen lääkäreitä löytämään siihen ratkaisun. Heihin ruiskutettiin virusta ja he olivat tekemisissä sairastuneiden potilaiden kanssa, heidän annettiin jopa hengittää purkeissa olevia taudinaiheuttajia. Mutta kukaan heistä ei sairastunut.
Sitten seurasi samanlaisia kokeiluja, ja kaikissa oli sama lopputulos. Samaan aikaan Oaklandissa, Kaliforniassa, Enquirer teki huomioita: ”Nämä viisikymmentä nuorta miestä ilmoittautuivat vapaaehtoisiksi toimiakseen koehenkilöinä. Tämä osoittaa selvästi, että he eivät pelänneet sairautta. Toisin sanoen heihin ei voinut tarttua mitään, mitä he eivät pelänneet. Koska heillä ei ollut sairauden pelkoa, sairautta ei kerta kaikkiaan ollut heille olemassa, vaikka kaikki mahdollinen tehtiinkin, jotta he olisivat saaneet sen” (Christian Science Sentinel, huhtikuu 12, 1919).
Vuonna 1976 oli sikainfluenssan pelko, jolloin noin 40 miljoonaa amerikkalaista sai rokotuksen. Mutta sairaus ei puhjennut epidemiaksi, vaan sen sijaan puhkesi epäilyksiä massarokotuksia kohtaan sen jälkeen, kun monet kärsivät vakavista sivuoireista.
Ilman pelkoa sairaus ei saa tilaisuutta. Pelko on sairaudelle kuin happi. Kun poistamme pelon, viemme sairauden perustan. Koska perusolemuksemme on täysin henkinen, sairaudella ei ole mitään, mihin kiinnittyä. Niinpä sen sijaan, että tekemättä mitään antaisimme sairauden levitä edelleen tai alistuisimme siihen yleiseen käsitykseen, että sairaus on väistämätön, kukin meistä voi herätä ehdottomaan vapauteemme, täydelliseen immuniteettiimme sairaudelle. Kun otamme käyttöön tämän hallinnan, jota Raamatussa nimitetään ”vallaksi”, tuemme myös naapuriemme terveyttä ja hyvinvointia.
Monet ihmiset kautta maailman saattavat kysyä itseltään, miksi on olemassa niin monia maailmanlaajuiset mittasuhteet saaneita ongelmia, jotka näyttäisivät uhkaavan toimeentuloamme – joko työpaikan, kodin, terveyden menettämisen tai muiden olosuhteiden muodossa. Tämä pelon ilmapiiri saattaa näyttää aivan liian kokonaisvaltaiselta. Mutta lääke on aivan käden ulottuvilla. Jumalallinen Rakkaus on voimakas, läsnä oleva vastalääke, joka vapauttaa ihmismielen sen omasta turmiosta. Sen tietäminen, että olemme immuuneja, on sen tietämistä, että olemme turvassa ja että turvallisuus voi tulla vain Jumalalta. Sinnikkyydellä ja kestävyydellä jokainen meistä voi toteuttaa Jumalan antamaa vastustuskykyämme kaikenlaiselle pahalle.
