Jokin aika sitten Ranskan parlamentti laati selonteon, jonka mukaan burkan – asusteen, joka peittää musliminaisen kokonaan – käyttö ei ole hyväksyttävää, ja suositteli, että lainlaatijat kieltäisivät sen käytön junissa ja busseissa sekä valtion virastoissa kuten sairaaloissa ja julkisissa rakennuksissa (”What’s hiding behind France’s proposed burqa ban? [Mitä on Ranskan ehdottaman burkakiellon takana?] The Christian Science Monitor, tammikuu 27, 2010). Nyt alkaa lakiehdotuksen luonnostelu ja eduskuntakeskustelu.
oli kaikki, mitä on ja oli ja tulee olemaan, perhosista galakseihin, kiertämässä radoillaan ja todellisina, vakaana Hänen kaikkivaltiutensa syvän, äärettömän kölin yläpuolella. Sinä ja minä ja kaikki, mikä oli ja on ja on oleva ikuisesti meidän, ovat turvassa ja suojassa kaikilta pimeydestä syöksyviltä varjoilta, pysyen pinnalla Hengen valon lempeässä aallokossa, Elämän ikuisen nousuveden, Rakkauden, pohjattomuudessa.
Ystäväni kertoi minulle, miten hän teki rukoustyötä erään henkilön kanssa, joka oli kääntynyt hänen puoleensa tarvitessaan kristillistä parantamista. Ystäväni ei paljastanut minulle mitään luottamuksellisia asioita.
Ihmiset luulevat usein rukouksella parantamisen vaativan paljon uskoa. Ensimmäiset kristityt apostolitkin ajattelivat ilmeisesti samoin.
Olin valtatiellä A-24 Hampurista Berliiniin. Mukava matka, vähän liikennettä, ja tie kulki monien peltojen ja metsiköiden ohi.
Eräs kaukainen sukulainen San Franciscosta tuli vierailulle Helsinkiin vuonna 1980. Vein hänet ulkoilmakahvilaan, oli kesä.
Miltä tuntuisi, jos olisi vastalääke kaikkiin sairauksiin? Vielä parempi kuitenkin olisi, ettei olisi ollenkaan sairauksia. Se on tilanne, jonka voimme vain kuvitella erityisesti nyt, kun kautta maailman on huoli sikainfluenssasta eli H1N1 –viruksesta.
Isäni kuoltua sain monien surunvalittelujen joukossa eräältä myötätuntoiselta ystävältäni henkisesti lohduttavia sanoja, jotka merkitsivät minulle paljon. Hän huomioi menetyksen tunteeni, mutta vakuutti samalla, että rukous kantaisi minut suruni läpi tajuamaan käytännössä ja hyvin todellisena sen, että Jumalan hyvyyttä ei voi koskaan menettää.
Useita vuosia sitten olin hyvin tyytymätön itseeni ja elämääni. Olin alkanut suhtautua erittäin kriittisesti kaikkiin ihmisiin, myös itseeni, ja tästä syystä kaikki ihmissuhteeni näyttivät päättyvän pettymykseen.