Miten voin oppia enemmän Jumalasta ja Hänen luomakuntansa luonteesta? Miten voin saada selville enemmän siitä, kuka minä olen ja mitä varten olen täällä? Mitä hyötyä kurssista on, kun haluan jakaa tietoani muidenkin Jumalaa ja parannusta etsivien kanssa yhteisössäni ja sen ulkopuolella? Saadakseen vastauksen tällaisiin kysymyksiin The Christian Science Herald (Kristillisen Tieteen Viestin) kääntyi viiden henkilön puoleen ympäri maailmaa. Kaikilla heillä on oikeus opettaa ja harjoittaa Kristillisen Tieteen parantamista – ALESSANDRA COLOMBINI Sao Paulosta, Brasiliasta, JILL GOODING East Moleseystä, Englannista, DAVID HAUGHTON Bathista, Englannista, LYNN JACKSON Lubbockista, Texasista ja KEITH WOMMACK Corpus Christistä, Texasista. Vanhempi toimittaja Warren Bolon kutsui heidät äskettäin yhteiseen puhelinkonferenssiin.
Miten Kristillisen Tieteen peruskurssista kiinnostuneet voivat tietää, että he ovat siihen valmiita?
Jill Gooding: Eräs tapa tietää, oletko siihen valmis, on kysyä: ”Kaipaanko ja haluanko vanhurskautta?” Vanhurskaus tarkoittaa oikeastaan oikeaa suhdetta Jumalaan tai oikein ajattelemista. ”Olenko tuntenut sisimmässäni tuon Kristuksen vaikutuksen, joka johtaa, ohjaa tai joskus jopa työntää minua haluamaan enemmän tietoa Jumalasta? Haluanko auttaa muita tehokkaammin ja ymmärtää paremmin tätä Kristuksen tiedettä, jota Jeesus opetti?” Jos tunnet näin, silloin olet itse asiassa valmis käymään peruskurssin.
Davis Haughton: Kun aloin harkita Kristillisen Tieteen peruskurssia, olin jo harjoittanut jonkin verran parannustyötä. Tuntui vain siltä, että halusin ymmärtää, miten työskennellä tehokkaammin. Sain melko paljon puheluita rukousapua pyytäviltä ihmisiltä ja halusin oppia lisää rukoilemisesta. Tämä sai minut todella kiirehtimään peruskurssille menoa – tuo halu rakastaa enemmän Jumalaa ja lähimmäisiäni sekä auttaa koko ihmiskuntaa.
Lynn Jackson: Mielestäni mahdolliset opiskelijat tietävät olevansa valmiita, kun he haluavat oppia parantamaan tai tekemään parannustyötä paremmin – kun heillä on sellaista uteliaisuutta ja tiedonhalua, joka panee heidät etsimään ja toteamaan: ”Pidän kaikesta lukemastani. En ehkä ymmärrä sitä täysin, mutta haluan oppia lisää.” Etsimme sitten joko peruskurssia tai parempaa ammattia tai kumppania tai mitä tahansa, me kaikki tiedämme, mitä tuo syvä sisäinen etsintä on, tuo toive tietää enemmän Jumalasta.
Keith Wommack:Matkustelin rockbändin mukana, mutta samanaikaisesti ihmiset soittelivat ja pyysivät rukousapua, ja halusin juuri sen tähden olla tehokkaampi ja osaavampi auttaessani heitä. Tämä sai minut itse asiassa tekemään päätöksen peruskurssin käymisestä. Siksi sanoisinkin henkilön olevan valmis, kun hän haluaa rukoilla ja parantaa tehokkaammin. Hän on valmis, kun hän tuntee tuon Kristuksen kehotuksen ja on halukas tekemään päätöksen välittömästi aivan kuten Jeesuksen opetuslapsetkin, jotka jättivät verkkonsa ja seurasivat häntä.
Alessandra Colombini: Tiede ja terveys auttaa meitä arvioimaan, olemmeko valmiita vai emme. Sivulla 323 sanotaan: ”Kun olemme valmiit tulemaan pienen lapsen kaltaiseksi ja jättämään vanhan uuden vuoksi, tulee ajatuksemme vastaanottavaksi edistyneelle oivallukselle. Mielenlaatu, joka iloiten jättää väärät rajapyykit ja riemuitsee nähdessään niiden katoavan, auttaa jouduttamaan lopullista sopusointua.” Olemmeko valmiita ”tulemaan pienen lapsen kaltaiseksi ja jättämään vanhan uuden vuoksi”? Iloitsemmeko jättäessämme ”väärät rajapyykit” – aiemmat väärät käsityksemme? Riemuitsemmeko ”nähdessämme niiden katoavan”? Uskon, että tällainen mielenlaatu osoittaa henkilön olevan valmis peruskurssille.
Onko kurssille hakeutumiseen olemassa vääränlaisia vaikuttimia, jotka saattavat erehdyttää joitakin?
Keith: Kyllä on, jos vaikuttimenamme on vain kertoa, että olemme käyneet peruskurssin, koska muutkin, joita arvostamme ja joista pidämme, ovat suorittaneet sen. Ratkaisun on oltava yksilön oma, Kristuksen on ohjattava meitä, eivätkä toisten tekemiset saa vaikuttaa meihin.
Lynn:Viittaisin Kirkkokäsikirjan kohtaan, jossa Eddy toteaa: ”Kukaan tämän kirkon jäsen ei saa neuvoa, ettei peruskurssia pitäisi käydä” (s.87). Hän tajusi todella peruskurssin ja opetuksen arvon Kristillisessä Tieteessä. Mutta ratkaisun on lähdettävä yksilöstä itsestään. Emme voi tehdä niin vain siksi, että vanhempamme ajattelevat, että meidän pitäisi käydä kurssi, tai puolisomme uskoo meidän olevan siihen valmiita tai praktikko rohkaisee meitä käymään sen. Päätöksen on todellakin oltava Jumalasta lähtöisin. Se on Jumalan ja yksilön välinen asia.
Olettakaamme, että joku haluaisi ymmärtää Jumalaa paremmin ja harjoittaa kristillistä parantamista. Miten hänen tulisi rukoilla, kenen pitämälle peruskurssille hän hakisi?
Keith: Mary Baker Eddy sanoo, että ”toive on rukousta” (Tiede ja terveys, s. 1), ja toive saada tätä henkistä opetusta on vilpitöntä rukousta. Jokainen nöyrä rukous valmistaa meitä Jumalan ohjaukseen. Se innoittaa meitä olemaan vastaanottavaisia sille Kristillisen Tieteen opettajalle, jonka luokse Jumala meidät johtaa. Olen havainnut, että kaikki peruskurssiin liittyvä on myös tilaisuus oppia, miten tärkeää on antaa Jumalan yksin opastaa meitä.
Lynn: Se on Eddyn ”Ruoki lampaitani” -runon mukaista, joka alkaa: ”Paimen, ohjaa kulkeissain” (Poem, s. 14). Voimme rukoilla: ”Osoita minulle, jos olen valmis opetukseen, kenen kurssille hakeutua, milloin ja mitä sanoa”. Toisinaan aikomus raukeaa käytännön kysymykseen: ”Mitä minun on tehtävä ensimmäiseksi?”
Jill: Pidän paljon tuon runon verbeistä: ”Paimen, ohjaakulkeissain”. Seuraava kuuluu: ”Suo mun ääntäs kuunnella” - ensimmäiseksi on siis kuunneltava – sitten ”Riemuintahdon seurata”. Mielestäni meillä kaikilla on oikeastaan sama opettaja. Opettajamme on aina Jumala, ei koskaan henkilö. Valitessamme Jumalan opettajaksemme omaksumme ”henkisen, joka määrää ulkokohtaisen ja tosiasiallisen” (Tiede ja terveys sekä avain Raamattuun, s. 254). Pidän paljon Jesajan kirjan kohdasta, jossa sanotaan: ”…niin ei sinun opettajasi sitten enää kätkeydy, vaan sinun silmäsi saavat nähdä sinun opettajasi” (Jes. 30:20). Oikea opettaja ei voi olla piilossa meiltä. Isä avaa silmämme näkemään ja tuntemaan juuri meille oikean opettajan.
Alessandra: Opetan portugaliksi ja toiset taas opettavat jollain muulla kielellä, siksi peruskurssin käymistä miettivän henkilön täytyy ottaa tämä huomioon. Hänen on kysyttävä itseltään: ”Ymmärränkö, mitä sanotaan?” Tämä on hyvin käytännöllinen mutta tärkeä asia, eikö totta? Mutta jos lähdemme siitä, mitä Jeesus sanoi lainatessaan profeettoja: ”Ja he tulevat kaikki Jumalan opettamiksi” (Joh. 6:45, 1938 raamatunkäännös), silloin se kieli, jota osaat, on paras opetuskieli. Opetuksella on henkinen perusta, vaikka kieli täytyykin ottaa huomioon.
Minkälaisia esteitä saattavat kurssista kiinnostuneet kohdata?
Jill: Esteitä saattavat olla kustannukset, perheasiat, epäilys omasta valmiudesta kurssin käymiseen, tunne, että on liian nuori tai liian vanha tai saako vapaata töistä. Mutta jos olisi olemassa sellainen kuin ”kuolevainen mieli” – jota ei ole – niin eräs asia, jonka se haluaisi tehdä, olisi estää ihmisiä ottamasta tätä askelta, joka tuhoaisi sen. Siispä niin kauan kuin uskot siihen, se esittää kaikenlaisia esteitä ja sanoo: ”Sinun ei pitäisi käydä sitä.” Se yrittää vain pysäyttää hyvän ilmitulon. Kuolevainen mieli tulee hetkellä, jolloin henkilö on haavoittuvaisin, ja ehdottaa, ettet voi käydä kurssia jostakin syystä. Jos tajuamme, että juuri tuolla tavalla se yrittää vaikuttaa meihin, silloin meitä ei voida hämätä noilla ehdotuksilla, ettemme voi käydä kurssia tai edetä asiassa.
Lynn: Oppilaat kohtaavat joskus nuo samat väitteet, kun heidän pitäisi tulla oppilasyhdistyksen kokoukseen joka vuosi.
Jill: Aivan niin, ei ole kysymys vain 12 päivän kurssista. Oppilasyhdistyksen vuosittaisen kokouksen jatkuva henkinen ravinto on osa opetukseen liittyvää toteennäyttöä.
David: On tärkeää, että vaikuttimemme on oikea, halu ymmärtää selvemmin Jumalaa ja suhdettamme Häneen. Olen joskus huomannut, että ihmiset haluavat vain tulla Isoon-Britanniaan. Jos motiivi ei ole oikea, näyttää ilmaantuvan paljon ongelmia. Toisaalta Eddy toteaa: ”Oikeat vaikuttimet antavat siivet ajatukselle ja voiman ja vapauden puheelle ja toiminnalle” (Tiede ja terveys, s. 454).
Alessandra: Koska asun Brasiliassa, matkat ovat ongelma, sillä portugalia puhuvia ihmisiä on Angolassa, Länsi-Afrikassa ja tietysti Portugalissa, jotka kaikki sijaitsevat kaukana toisistaan. Mutta tämä on myös osa toteennäyttöä, osa Jumalan johdatusta. Tahdonvoima tai väärät vaikuttimet eivät johda toteennäyttöön. Jos motiivi on oikea, asiaan löytyy ratkaisu. Eddy sanoo: ”Oikea voittaa väärän” (The First Church of Christ, Scientist and Miscellany, p. 232).
David: Vaikka asuinpaikkakunnalla tai -kaupungissa saattaa olla opettaja, on tärkeää, ettei opettajaa valitessa mene ilman muuta tietyn henkilön kurssille vain siksi että hän asuu lähellä. On todellakin kysymys yksinomaan Jumalan syvällisestä kuuntelemisesta ja siitä, että antaa Jumalan suunnitella asian. Ei pidä hämmästyä, jos Jumala sanoo: ”Vaikka asutkin Englannissa, mene kurssille Australiaan.”
Lynn: Joidenkin mielestä heidän opettajansa pitäisi olla mies tai nainen tai vanhempi tai nuorempi henkilö tai siltä väliltä. Nämä ovat fyysisiä ominaisuuksia, jotka eivät ole rinnastettavissa henkisiin ominaisuuksiin. Eddy sanoo: ”Kiinni pitävä voima, koossa pitävä voima ja vetovoima ovat Mielen ominaisuuksia” (Tiede ja terveys s. 124). Tässä lauseessa Mieli tarkoittaa Jumalaa. Jumala eli jumalallinen Mieli saattaa omat ideansa yhteen, ja ne kokoontuvat siunatakseen eivätkä kahlitakseen toisiaan.
Keith: Voimme suojata toiveemme peruskurssista ainoastaan sillä, että uskomme sen täysin Jumalan huostaan, sillä se on henkinen toive. Jumala suojelee tuota toivetta ja ohjaa jokaista opiskelijaa ja huolehtii hänestä ennen kurssijaksoa, sen aikana ja jopa sen jälkeenkin. Mikään ei voi puuttua Jumalan työhön ja suunnitelmaan.
Lynn: Mary Baker Eddy ymmärsi selvästi, että peruskurssin käyminen merkitsi edistystä, ja varoitti oppilaita ja opettajia ”animaalisesta magnetismista”, joka yrittäisi estää meitä edistymästä henkisesti. Animaalinen magnetismi on erheellistä toimintaa tai ajattelua, mitä tahansa, mitä tuntuu tapahtuvan meille, mikä ei ole hyvää –esimerkiksi tunne rajallisuudesta fyysisen iän tai heikon taloudellisen tilanteen vuoksi. Eräs tärkeä asia, jonka opiskelijat oppivat käydessään peruskurssin, on animaalisen magnetismin synonyymi – ei mitään. Se ei ole mitään. Opimme todistamaan tuon ja näyttämään sen todeksi.
Jill: Toinen tapa määritellä se on: ”Vetovoimaa johonkin, mikä ei ole Kristuksen kaltaista.” Se voisi olla rajoittuneisuutta tai henkilökohtainen käsitys jostakin henkilöstä, mutta se on magnetismia eli vetovoimaa väärään suuntaan.
Mitä odotatte Kristillisen Tieteen opettajina mahdollisilta oppilailtanne?
Keith: Kiinnitän huomiota sellaisiin henkilöihin, jotka pyrkivät kasvamaan henkisesti, heidän kypsyyteensä ja soveliaisuuteensa, niihin, jotka haluavat siunata muita ja ovat mieleltään avoimia ja rehellisiä, valmiita luopumaan aiemmista uskomuksistaan ja avoimia täysin uusille ideoille. Epäitsekkyys, nöyryys, puhtaus ja ystävällisyys ovat ominaisuuksia, jotka jokainen opettaja huomioi.
Jill: Eräs ihmisistä etsimäni piirre on, että he eivät toivo vain saavansa lisää tietoa Jumalasta vaan haluavat oppia käyttämään niitä välineitä, jotka antavat heille valmiuden mennä ihmisten pariin ja parantaa muita. Peruskurssin käyminen on todellakin valmistautumista kokopäiväiseen Kristillisen Tieteen praktikon työhön. Tämän kurssin jälkeen tarvitsemme vain opitun panemista käytäntöön. Eddy asettaa velvollisuuksia sekä opettajalle että oppilaalle. Hän kirjoittaa ”Kristillisistä tieteilijöistä kautta maailman, joiden luku- ja kirjoitustaito on hyvä ja jotka ovat etenkin henkisesti sopivia opettajiksi…”. Hän sanoo myös, että opettajien tulisi valita huolella ”vain…sellaisia, joilla on taipumusta Kristilliseen Tieteeseen” (Miscellaneous Writings 1883-1896, s. 315). Taipumus määritellään: ”…edellytyksinä, pyrkimyksenä, valmiutena, vaivattomuutena oppimiseen.” Hakijan ajatuksen tulee siis olla joustava, tiedonhaluinen, henkisyyttä janoava, sellainen, joka haluaa oppia tuntemaan nämä välineet ja käyttää niitä muiden auttamiseen – ei vain pitämään itsemme tai perheemme terveinä vaan menemään ihmisten pariin ja käyttämään niitä ihmiskunnan parantamiseen.
Alessandra: Haluaisin löytää oppilaissani olevan Mooseksen. Kun tämä näki palavan pensaan, hän havaitsi, ettei se kulunut. Hän sanoi: ”Menenpä katsomaan tuota ihmettä. Minkä vuoksi pensas ei pala poroksi?” (2. Moos. 3:3). Jos siis joku tulee luokseni päästäkseen peruskurssille ja tuntee samoin kuin Mooses, hän on nähnyt palavan pensaan – jotain suurenmoista Kristillisessä Tieteessä – mutta hän haluaa tietää enemmän ja minkä vuoksi. Mooseksen tavoin hän tulee sitten ”johtamaan ihmisiä”, auttamaan muita kohoamaan pois aineellisuudesta henkisyyteen.
Mitä oikeastaan tapahtuu kurssin alettua?
Lynn: Se on hyvin käytännöllinen kahden viikon opetusjakso. Koen suurta iloa saadessani kertoa opiskelijoille Jumalan ja ihmisen ykseydestä. Mitä tarkoittaa olla ”yhtä Jumalan kanssa”? Mitä tarkoittaa kuvastaa Häntä? Käytämme monta päivää vain saadaksemme todella selkeän käsityksen ykseydestä ja Jumalan ja ihmisen ainutlaatuisuudesta, syystä ja seurauksesta, Mielestä ja ideasta. Muutamana päivänä perehdymme vain animaaliseen magnetismiin. Mitä se yrittää tehdä? Mitkä ovat sen menetelmät? Kristillinen Tiede pysyy teoriana, ellemme opi käytännössä, miten käsitellä animaalista magnetismia. Saamme varmuutta, kun opimme, miten antaa hoitoa, miten rukoilla tiettyä asiaa ja että ajatuksemme muuttuessa kokemuksemmekin muuttuu. Lopuksi palaamme taas pääaiheeseemme Jumalaan ja ihmiseen ja oivallamme henkisen olemisen kaikkeuden ja ainoan todellisuuden. Mary Baker Eddyn käyttämä kysymys ja vastaus -opetusmenetelmä todella auttaa oppilaita kertomaan ajatuksiaan ja paljastaa joskus asioita, jotka pitää arvioida uudelleen ja parantaa, jotta voimme edistyä henkisesti.
Keith: Mielestäni kurssilla vietetty aika on yksinkertaisesti innoittava. Siellä päästään perille ylimmän Hengen dynamiikasta, koetaan se ja tutkitaan sitä. Silloin tapahtuu jotain suurenmoista, kun joukko henkisyyttä kaipaavia ihmisiä kokoontuu yhteen ja huomaa Jumalan käytännöllisen, parantavan voiman, yhden ja ainoan Mielen, kuten Kristillinen Tiede selittää. Oppilaat ja minä koemme yhdessä uudistumista ja iloa, jotka ovat kaiken aineellisen ulko- ja yläpuolella. Opimme myös, miten jumalallinen Rakkaus muovaa ja elävöittää jokaisen ja kaiken. Tutkimme ja tunnemme, mitä tarkoittaa, että Elämä on Henki ja kaikki on henkistä.
Opettelemme käsittelemään vääriä väitteitä Jumalasta erillään olevasta voimasta – mitä paha eli animaalinen magnetismi on, miten se näyttää toimivan ja miten todistaa sen olemattomuus. Tutkimme rukouksen tehoa ja rukoilemisen hauskuutta. Saatan kysyä kurssilla seuraavia kysymyksiä: Hallitseeko Jumala ihmiskehoa? Miten rukous voi auttaa maapallon toisella puolella olevia? Jos puoliso tai ystävä kertoo meille, etteivät he enää rakasta meitä, mitä voimme tehdä? Mikä ero on henkisen yksilöllisyyden ja persoonallisuuden välillä?
Jill: Jokainen kurssille tuleva on saanut työkalupakkinsa. Heillä on jo Raamattu, Tiede ja terveys sekä avain Raamattuun, kaikki Eddyn kirjat. Mutta aivan kuten kirvesmiehenkin on opiskelijan opittava työvälineiden käyttö. Opettelemme käyttämään näitä välineitä tehokkaammin, niin että pystymme rukoilemaan ja parantamaan tehokkaammin. Annan täydellisen luettelon käyttämistäni kirjojen kohdista jokaisen kurssipäivän päätteeksi. Pidän siitä, että opiskelijat palaavat omille tahoilleen ja saavat innoituksensa ja tietonsa Pastorilta – kirjoista. En halua heidän saavan sitä tietyltä henkilöltä. Siis kotitehtäviä on varmasti. Mutta ne eivät ole pakollisia. Ihmisten into opiskella on erilainen. Tuo ruoka, tuo henkinen ravinto, on heidän saatavillaan kurssin ajan ja sen jälkeenkin, ikuisesti – he voivat halutessaan palata noihin kurssimuistiinpanoihin.
David: Opetus pohjautuu kirjoihin eikä henkilöihin. En myöskään tee luetteloa käyttämistäni kohdista sitä varten, että niitä on pakko opiskella. On erittäin tärkeää, että opetusjakson jälkeen opiskelijat palaavat tahoilleen ja ovat syvässä, hiljaisessa yhteydessä Jumalaan ja avaavat tosiaan sydämensä ymmärtääkseen, mitä Jumala paljastaa heille oppikirjojemme innoittuneen Sanan välityksellä. Opetuksen tarkoituksena on oppia, miten saamme suhteemme Jumalaan kuntoon. Kun ajatukset ovat yhä enemmän sopusoinnussa Jumalan kanssa, on aivan luonnollista, että opiskelijat alkavat parantaa jopa kurssia käydessään.
Alessandra: Minä taas en voi antaa niin paljon viittauksia kirjoihin, koska kaikkia Mary Baker Eddyn teoksia ei ole portugalin kielellä. Annan siis heille ne viitteet, jotka voin, mutta annan myös tietyt kysymykset pohdittaviksi kotitehtävänä, jotta he ajattelisivat perusteellisemmin kurssilla käytyjä asioita.
Mitä katsotte velvollisuudeksenne opettajana kurssin jälkeen?
David: Olen aina oppilaitteni käytettävissä, kun he haluavat keskustella kanssani mistä tahansa Kristilliseen Tieteeseen tai peruskurssiin liittyvästä asiasta. En koskaan veloita heitä siitä. Olen vain sitä varten, että autan heitä edistymään Jumalan ymmärtämisessä, ja veloitan heitä vain siinä tapauksessa, jos he pyytävät minulta praktikkona rukousapua. Jokainen opiskelija edistyy eri tahtiin. Toiset etenevät pitkin harppauksin ja toiset taas painiskelevat erilaisten asioiden kanssa. Joskus on tarvetta kurssin aikanakin henkilökohtaiseen keskusteluun opiskelijoiden kanssa ja auttaa heitä selvittämään ajatuksiaan, jotka näyttävät vaivaavan heitä. Opiskelijasta pidetään jatkuvasti huolta, se on ikuinen ihmissuhde.
Jill: Eddy asetti tuon velvoitteen opettajille. Hän sanoo: ”Opettajan tulee pitää moraalisena velvollisuutenaan sitä, että hän huolehtii oppilaittensa hyvinvoinnista ei vain kurssin aikana vaan sen jälkeenkin ja seuraa myös, että heidän ajatuksensa ja terveytensä ovat kunnossa ja että he toteuttavat Kristillistä Tiedettä käytännössä” (Miscellaneous Writings, s. 315). Praktikkona olen korva tarkkana en ainoastaan yksilöllisten vaan myös ihmiskunnan tavallaan yhteisten tarpeiden suhteen, joita voidaan käsitellä erityisesti oppilaskokouksessa.
Lynn: Tämä vaatimus opiskelijoiden huolehtimisesta todetaan Kirkkokäsikirjassa: ”Hänen (opettajan) pitää toistuvasti ja kärsivällisesti neuvoa oppilaitaan Jumalan erehtymättömien lakien mukaisesti ja kehottaa heitä jatkuvasti opiskelemaan Raamatun kirjoituksia apunaan Tiede ja terveys sekä avain Raamattuun–teos” (s. 83).
Keith: Ovat sitten kyseessä oppilaiden kirjeet, sähköpostiviestit, vierailut toimistossa, puhelut tai vuosittaiset oppilaskokoukset, minun tehtäväni on varmistaa, että heitä rakastetaan ja heistä huolehditaan. Oletan heidän turvautuvan Jumalaan, rukoilevan päivittäin, opiskelevan Raamattua ja Tiede ja terveyttä. Odotan heidän parantavan, odotan heidän olevan parempia ihmisiä, parempia aviomiehiä, poikia ja tyttäriä. Uskon heidän toimivan aktiivisesti yhteiskunnassa, perheidensä parissa ja kirkoissaan, olevan rakastavampia, huolehtivampia, dynaamisempia ja ilmentävän enemmän Kristusta.
Alessandra: Odotan oppilaitteni olevan yhteydessä minuun. Yritän itsekin pitää yhteyttä heihin mahdollisimman paljon enkä siis odota sitä vain heiltä. Luonnollisesti rohkaisen heitä soveltamaan oppimaansa, sillä kun he kertovat minulle, miten käyttävät näitä ideoita, silloin he rohkaistuvat soveltamaan niitä useammin.
Miten löytää sopiva opettaja?
Keith: Paras tapa on aloittaa The Christian Science Journalista tai Christian Science Heraldista. Niissä on luettelo Kristillisen Tieteen praktikoista, jotka toimivat myös opettajina. Jotkut tutustuvat opettajiin näiden esitelmätilaisuuksissa tai heidän kirjoittamiensa lehtiartikkelien välityksellä. Lisäksi on monia suurenmoisia opettajia, jotka eivät pidä esitelmiä eivätkä kirjoita artikkeleita. Monia on auttanut se, että he avaavat Journalin ja tekevät muutaman nimen listan ja soittavat sitten keskustellakseen kurssista.
Jill: Jos luette Kristillisen Tieteen lehdestä jonkin opettajan artikkelin, joka puhuttelee, soittakaa hänelle ja keskustelkaa hänen kanssaan. Tuo opettaja ei todellakaan aio puhua teitä ympäri. Tutustukaapa joihinkin heistä. He keskustelevat mielellään kanssanne ja jakavat ideoita. Jos olette kiinnostuneita peruskurssista, opettajat pyytävät teitä usein täyttämään lomakkeen. Se ei ole mikään pääsykoe vaan tapa, jolla opettaja voi oppia tuntemaan teidät paremmin. Olemme kaikki samalla asialla. Haluamme kaikki tietää enemmän Jumalasta.
