”Mikä paikka on lähinnä sydäntäsi?" Kuunnellessani kirjailija Pico Iyerin TED-puhetta (joka on kuunneltavissa internetissä) minua kiehtoi tämä kysymys. Pidän monista paikoista, todella kauniista paikoista – rannoista, vuorista, joista ja puutarhoista, sekä paikoista, joissa olen viettänyt onnellisia hetkiä perheen ja ystävien kanssa, ja kaukaisista paikoista, joihin palan halusta päästä uudelleen. Mutta mikä niistä on läheisin?
Monille se on koti. Iyerin puhe käsittelee nimenomaan kodin määritelmää. Onko koti se, missä synnyimme tai missä meidät on kasvatettu? Missä asuimme pisimpään? Minne haluamme palata? Missä on eniten sukulaisia ja ystäviä? Nämä tekijät vaikuttavat siihen, miltä koti tuntuu. Mutta minä olen saanut ainoan kestävän vastauksen Jumalan puoleen kääntymällä.
Vuosia sitten tunsin olevani loukussa kodissa, jossa olin varttunut aikuiseksi. Yliopiston ja ulkomailla opettajana viettämäni vuoden jälkeen se oli viimeisin paikka, jossa halusin asua. Vaikka se oli täynnä iloisia muistoja ja siellä oli kaksi rakastavaa vanhempaa, en halunnut viettää loppuelämääni siellä! Mutta muitakaan vaihtoehtoja ei kuitenkaan ollut näköpiirissä.
Kirjailija, jota suuresti arvostan, käytti vuosia muuttamalla paikasta toiseen, ennen kuin hän tajusi, että koti on puhtaasti mentaalinen – Jumalan voimakas, läsnä oleva idea, joka ilmaisee itsensä meille. Kyseinen kirjailija, Mary Baker Eddy, kirjoitti: ”Pyhiinvaeltaja maan päällä, kotisi on taivas; muukalainen, olet Jumalan vieras.” (Tiede ja terveys sekä avain Raamattuun, s. 254:34-35). Taivas – ei viimeinen lepopaikkamme vaan nykyinen kotimme? Kiinnostuin enemmän tutkimaan kotia taivaallisena käsitteenä kuin surkuttelemaan maallista tilannettani.
Oli helppo aloittaa siitä, minkä tunsin henkisesti olevan totta kodista – rauhan, sopusoinnun ja onnellisuuden. Niinpä päätin pohtia asiaa laajemmalta kannalta. Mieleeni tulivat joustavuus, väri, järjestys, tasapaino ja monta muuta asiaa. Kun oma ideointini alkoi ehtyä, hain ja havainnoin noita ominaisuuksia kaikkialla.
Tutkimisesta tuli etsintä ja rajallinen käsitykseni kodista avartui valtavasti. Se sisälsi nyt jokaisen Jumalan kaltaisen ominaisuuden, jonka olin löytänyt. Turhautuminen ja kaipaus muuttuivat henkiseksi energiaksi ja iloksi, missä olinkin juuri silloin.
Myös kokemuspiirini laajeni. Minulle tarjoutui kaksi todella hyvää tilapäistä työpaikkaa ja sitten vielä kokopäiväinen toimi toisella puolella maata. Tämän edistysaskeleen myötä sain uusia ystäviä, joihin lukeutui myös tuleva aviomieheni. Kaikkein parasta oli se, että sain sellaisen käsityksen kodista, joka on säilynyt minulla yli kymmenessä muutossa. Koti alkoi merkitä minulle taivasta, Jumalan läsnäoloa, joka on konkreettista Hänen ominaisuuksissaan.
Jeesuksen sanat ”Jumalan valtakunta on sisällisesti teissä” (Luuk. 17:21, Raamattu 1933/38) tarkoittavat kotia, taivasten valtakuntaa, joka on meillä kaikilla. Hän kertoo, miten sen voi löytää: ”Älkää siitä murehtiko, mitä söisitte tai joisitte. … Etsikää hänen valtakuntaansa, niin te saatte myös kaiken tämän.” (Luuk. 12:29 – 31, Raamattu 1992)
Kodin etsintäni oli tämäntyyppistä hakemista – katsomista ulkoisen asian tuolle puolen siihen ideaan, jota se edustaa. Henkinen etsiminen ei koskaan ole tuloksetonta ja mikään ei voi estää Jumalan ideoiden muotoutumista elämässämme.
Jos etsit kotia, ajattele avarasti! Jumalan kaltainen rakenteesi sisältää jo kodin, ja sinulla on kyky havaita se. Sinulla on oikeus oppia tuntemaan tämä idea. Tämän etsinnän tulos korvaa maallisen käsityksen kodin puuttumisesta tai rikkinäisyydestä, osoittaen taivasten valtakunnan olevan juuri siellä, missä olet. Jeesuksen lupaus takaa sen: ”Älä pelkää, pieni laumani. Teidän Isänne on päättänyt antaa teille valtakunnan.” (Luuk. 12:32, Raamattu 1992)
