Skip to main content

Aivotieteen on aika edistyä, pois esikoulusta, sanoo tohtori Eben Alexander

Kristillisen Tieteen Viestimestä - 15. Toukokuu 2014

Julkaistu alun perin Christian Science Journalissa helmikuussa 2014

Tämä haastattelu on ensimmäiseksi julkaistu The Huffington Postin Healthy Living -sivuilla, jonne Ingrid Peschke säännöllisesti kirjoittaa. Asiasta voi lukea lisää hänen blogistaan ”Changing Tides of Health” sivustolla www.masshealthblog.com


Kuka tahansa, joka avoimesti väittää, että tietoisuus ja aivot eivät ole yksi ja sama asia, saa taatusti huomiota osakseen. Erityisesti, kun kyseessä on tunnettu neurokirurgi, jonka tiedot aivotieteestä nojaavat 25 vuoden kokemukseen kliinisestä työstä, mukaan lukien 15 vuoden jakso bostonilaisissa sairaaloissa Brigham & Womens's Hospital, Children's Hospital sekä Harvard Medical Schoolissa.

Tohtori Eben Alexander on saanut vastaansa melkoisen määrän epäilijöitä niitä väitteitä kohtaan, joita hän on esittänyt New York Timesin julkaisemassa bestsellerissä Proof of Heaven, A Neurosurgeon`s Journey into the Afterlife (suomeksi: Totuus taivaasta, Tiedemiehen silmiä avaava kuolemanrajakokemus, WSOY).

Oltuaan vuoden yleisön saatavilla kirjakauppojen hyllyillä tämä kirja on saanut osakseen kritiikkiä, jolla yritetään löytää aukkoja hänen selviytymistarinastaan hyvin harvinaisesta aivokalvontulehduksesta, joka näytti tuhonneen hänen aivokuorensa (sen osa aivoja, jonka katsotaan tekevän meistä ihmisiä) ja lähes tappaneen hänet, tai parhaassa tapauksessa olisi jättänyt hänet elämään ”vihanneksena”.

Kuitenkaan, kukaan ei voi asettaa kyseenalaiseksi sitä, etteikö hän tänä päivänä olisi elossa ja hyvissä voimissa. Nykyään hän matkustaa ympäri maailmaa esitelmöiden kirkoissa, sairaaloissa ja konferensseissa antaen haastatteluja sellaisille toimittajille kuten Oprah Winfrey. Samanaikaisesti hän työstää uutta kirjaa, joka hänen mukaansa selittää sitä tiedettä, jolle hänen viime aikoina omaksumansa teoriat aivoista, tietoisuudesta ja henkisyydestä perustuvat.

Luin kirjan Totuus taivaasta heti sen julkaisemisen jälkeen ja tapasin tri Alexanderin lyhyesti esitelmän yhteydessä, jonka hän piti keväällä New Bedfordissa Massachusettsissa. Äskettäin sain ilokseni varattua tunnin verran hänen ajastaan keskustellakseni niistä kysymyksistä, joita mielessäni on herännyt, kun olen seurannut hänen tapauksestaan kertovaa uutisointia.

Aloitin kertomalla, että kirjoitan yksinomaan tietoisuuden, henkisyyden ja terveyden välisestä yhteydestä, johon hän kommentoi: ”Loistavaa!”­­

Seuraavassa on pääkohtia keskustelustamme:

Mitä arvelette, mikä sai teidät palaamaan kertomaan tarinanne?

Niin, tiedän että alkuperäinen syy-yhteys tulla takaisin – kuten kerron kirjassani - oli rakkauteni 10-vuotiasta poikaani Bondia kohtaan. Kun tulin tietoiseksi poikani kasvoista, vaikka en tunnistanutkaan häntä silmilläni enkä kuullut hänen ääntään korvillani silloin, kun hän anoi minua tulemaan takaisin, hän oli jotenkin päässyt kaikkien noiden ulottuvuuksien toiselle puolelle ja toi minut takaisin tähän maailmaan. Palasin takaisin tuon rakkauden yhteyden tähden.

Ajattelen myös kokemuksestani, että se auttaa oikeutetusti hyväksymään kuolemanrajakokemukset tieteellisessä yhteydessä ja selittämään todellisuutemme luonteen – sen, miten mielemme ja tietoisuutemme eivät pohjimmiltaan voi koskaan kuolla. Todellisuudella, joka näin tulee esiin, on myös valtava vaikutus terveyteen.

Olisi oma lukunsa, jos olisin ainut, jolla on tuollaisia kokemuksia. Se olisi merkityksetöntä, jos asia olisi niin. Kuitenkin kuolemanrajakokemukset ovat hyvin tavallisia.

Ohjaan usein ihmisiä lukemaan Anita Moorjanin kirjoittamaa kirjaa Dying to Be Me (Kuolema antoi minulle elämän). Hänen syöpäennusteensa oli huono ja hänen uskottiin kuolevan, mutta nyt seitsemän vuotta myöhemmin hän on täysin parantunut ja hyvissä voimissa. Kuolemanrajakokemuksensa aikana hän tiesi, että tehdessään valinnan tulla takaisin myös syöpä häviäisi. Minulla oli tuontapainen paraneminen aivokalvontulehduksesta. Aivokuoreni oli täysin tuhoutunut, ja tietysti moderni neurotiede sanoisi, että se ei voi kasvaa uudelleen eivätkä muistot voi palata takaisin.

Tähän asti tapaamillani lääkäreillä ei ole mitään käsitystä siitä, miten saatoin parantua täysin vakavasta bakteerien aiheuttamasta aivokalvontulehduksesta, joka vei minut koomaan 3,5 tunnissa ja piti minut tuossa tilassa ja hengityskoneen varassa seitsemän päivää. Tuon viikon loppupuolella oli arvioitu, että minulla olisi kahden prosentin todennäköisyys selviytyä mutta ei pienintäkään mahdollisuutta parantua. Miten siis tämä paraneminen tapahtui? No, vastauksen saaminen siihen vaati minulta syvällistä opiskelua usean vuoden ajan, ja voin vakuuttaa teille, ettei siihen löydy mitään lääketieteellistä vastausta. Mutta on selityksiä, joilla on paljonkin yhteyttä parantamiseen sen laajemmassa merkityksessä.

Ja mitä nuo selitykset ovat?

Asenteellamme, mielellämme ja tietoisuudellamme on erittäin paljon vaikutusta terveyteemme.

Kuten kirjassani mainitsen, minulla oli tapana lääketieteen opiskelijana ollessani naureskella sille, että lääketieteellinen yhteisö suhtautuu plasebovaikutukseen vihollisena. Piti tavallaan ylittää 30 prosentin kynnysarvo osoittaakseen, että joku pilleri tai hoito on parempi kuin plasebo. Miksei vain myönnetä, että joku voi saada valtavasti apua joltakulta, joka uskoo tämän paranemiseen?

Puhtaalla, tieteellisellä, materialistisella mallilla, jota palvoin niin monta vuotta, ei ole yksinkertaisesti mitään tarjottavaa selitykseksi sille, miten tietoisuus voi syntyä aineellisista aivoista. Asia näyttää vielä pahemmalta, kun tajuaa, että ei-paikannettavissa olevan tietoisuuden kaikki ilmiöt, kuten telepatia ja psykokinesia ja tietysti kuolemanrajakokemukset, ilmaisevat, että tietoisuus on paljon syvempi, perustavampaa laatua oleva mysteeri kuin ”esikoulutasoinen” tieteellinen materialismi esittää.

Sitten ovat vielä kvanttimekaniikan ratkaisemattomat asiat, joista materialistisesti ajattelevat tiedemiehet ovat olleet hämmentyneitä jo yli 100 vuoden ajan, syystäkin. Puhdas materialismi ei selitä olemassaolon todellista luonnetta.

Niin kauan kuin tiedemiehet pitäytyvät liian yksinkertaistetussa ajattelussa, he jumiutuvat eivätkä pysty koskaan selittämään tietoisuutta tai kvanttimekaniikan ratkaisemattomia asioita. Mutta on olemassa paljon tiedemiehiä, jotka ymmärtävät ja tällä uudella ymmärryksellä on paljonkin yhteyttä parantamiseen.

Tämä muistuttaa minua jostain, mitä Mary Baker Eddy kirjoitti kirjassaan Tiede ja terveys sekä avain Raamattuun, kirjassa, joka on muuttanut monien ihmisten ajattelua siihen suuntaan, että henkisyydellä ja terveydellä on yhteys. Hän sanoo: ”Tietoisuus rakentaa paremman ruumiin, kun usko aineeseen on voitettu” (s. 425) Se kuulostaa vähän samalta kuin se, mitä te nyt sanotte. Oletteko samaa mieltä?

Ehdottomasti! Ja itse asiassa ajattelen, että tuo menee jopa pidemmälle.

Tekemäni matka on todiste tietoisuuden ikuisuudesta ja siitä, etteivät aivot muodosta tietoisuutta. Tieteellinen materialismi opettaa, että aivot luovat tietoisuuden. Tämä aiheuttaa suurta sekaannusta. Tietoisuus on se asia, joka on olemassa. Siinä kaikki on yhtä ja pohjimmaltaan jumalallista.

Olisi tajuttava, että aika ja avaruus, sellaisina kuin me ne näemme, ovat taidokkaasti muotoiltuja harhakuvia. Tämän Einstein ilmaisi hyvin selvällä tavalla.

Ihmiset, joilla on ollut kuolemanrajakokemuksia, puhuvat usein siitä varauksettomasta rakkaudesta, jota he ovat kokeneet. He sanovat, että se pyyhkii pois kaiken epäsoinnun ja pelon. Näettekö yhteyden sen kolmikohtaisen oivalluksen kanssa, jota kuvailette kirjassanne, että olitte rakastettu, ette voinut tehdä mitään väärin eikä teillä ollut mitään pelättävää, ja paranemisenne välillä?

Kyllä. Mielestäni nuo oivallukset olivat ehdottoman olennaisia paranemiseni kannalta. Tämänhetkisen näkemykseni mukaan parantaminen ei tarkoita vain jonkun ihmisen parantamista jostain sairaudesta tai onnettomuuden seurauksista.  Sanoisin, koska olemme ikuisia, että ainoa kehityksen suunta ikuisuudessa on kohti korkeampia todellisuuksia, kohti rakkautta, ykseyttä, huolenpitoa, anteeksiantoa, hyväksyntää ja sitä tietoa, että olemme ikuisen ja rajattoman rakkauden kohteita, kaikkia rakastavan ja kaikkivoimaisen Jumalan rakastamia.

Mitä enemmän olemassaolo täällä tiedostetaan tuon suuntaisesti tajuten, ettei elämä pääty fyysisen kehon kuolemaan ja että kulku tässä olemassaolon suunnattomassa kudelmassa tapahtuu kohti kehittyvää ymmärrystä – kaikella tällä on selvä yhteys paranemiseen.

Minusta pahuus maailmassa on paljolti sitä, että ihmiset eivät rakasta riittävästi edes itseään. He eivät tajua olevansa kuolemattomia olentoja. Tämä ei tietenkään tarkoita, että pitäisi olla itsekäs ja ahne. Se vain tarkoittaa varauksetonta rakkautta itseämme ja muita kohtaan, koska olemme kaikki yhtä. Asia tulee selvemmäksi, kun sen näkee tässä valossa.

Rajattoman voimakas Luojamme rakastaa meitä ehdoitta. Täällä ollaan oppimassa läksyjä, kaikkea rakkaudesta ja anteeksiannosta, miten osoittaa rakkautta tuntemattomille ja vihamiehille. Tällä on rajaton voima ja se pystyy täysin mitätöimään pahuuden maailmassa. Katsotaanpa esimerkiksi, miten Amissi-yhteisö suhtautui anteeksiantavasti tiettyihin heihin kohdistuneisiin julmuuksiin ja miten uskomattoman voimakkaasti tämä vaikutti vaimentaen kiukun ja vihan.

”Käännä toinenkin poski” on opetus, josta meidän pitäisi pitää kiinni. Kaikki väkivalta, sekasorto ja pahuus katoavat tästä maailmasta, kun omaksutaan tuo vanha opetus ja viisaus jokapäiväisissä toimissa ja valinnoissa. Se voidaan tehdä, kun olemme voimaantuneita siitä tiedosta, että meitä rakastetaan rajattomasti ja olemme ikuisia, henkisiä olentoja ja olemme kaikki jumalallisia ja yhtä ykseyttä.

Se Jumala, jonka koin matkallani, oli kokonaan puhdasta rakkautta. Moni kuolemanrajakokemuksen kohdannut raportoi samanlaisen kokemuksen. Tämän avulla opitaan ymmärtämään, miten parannetaan. Voimme kaikki kokea tuon syvän rakkauden. Se on hieno lahja.

Olette sanonut, että ei tarvitse käydä läpi kuolemanrajakokemusta tunteakseen Jumalan läheisyyden, saadakseen käsityksen henkisyydestä, joka on puhdasta ja avuksi toisille. Kuinka selitätte kokemuksenne pohjalta Jeesuksen opetuksen ”Jumalan valtakunta on sisällisesti teissä”? (Vuoden 1938 raamatunkäännös)

Siinäpä ollaankin kaiken totuuden ytimessä - että Jumala, jumalallisen tietoisuuden kipinä kaikissa meissä on suora linkki taivaaseen täällä maan päällä. Sen vuoksi Jumalan rakkaus on keskuudessamme. Kun emme aseta ehtoja tälle rakkaudelle ja annamme sen virrata puhtaana tuosta kaiken rakkauden lähteestä, tuo rajaton voima parantaa hienolla tavalla. Pimeys ja pahuus, kuten ne itse näen, ovat valon ja rakkauden poissaoloa.

Itselleni on tullut tärkeäksi meditoida kahdesta kolmeen tuntia päivässä. Se on ainoa tapa, jolla olen saanut vastauksia ja olen voinut palata siihen viisauteen, jota koin matkani aikana.

Ennustitte kirjassanne, että tulee olemaan tahoja, jotka ovat valmiita saattamaan kirjanne huonoon valoon. Olisitte ehkä ollut yksi noista arvostelijoista ilman omaa kokemustanne. Millä tavalla se on muuttanut teitä myötätuntoisemmaksi ja kykenevämmäksi käsittelemään arvostelua?

Uskon olevani huomattavasti myötätuntoisempi, kiinnostuneempi ja ymmärtäväisempi johtuen siitä erityisestä näkökulmasta, joka minulla on neurokirurgina. Kukin kulkee omaa tietään parhaansa mukaan, ja se koskee myös niitä, jotka ovat edelleenkin siinä satimessa, jossa itsekin olin ennen koomaa. Tästä syystä käsittelen kirjassani hankalaa kysymystä tietoisuudesta ja kvanttimekaniikan arvoitusta.

On mahdollista kiistellä loputtomasti tarinastani, näyistäni ja koomastani ja väittää niitä vääriksi. Pulmana on kuitenkin se, että olen käsitellyt tätä asiaa monen syvällisen ajattelijan kanssa ja monen avaramielisen skeptikon kanssa sekä sellaisten ihmisten kanssa, jotka ovat edenneet pitkälle mielen/aivojen/tietoisuuden ja todellisuuden luonteen tutkimisessa. Olen tehnyt paljon työtä kaikkien noiden syvällisten ajattelijoiden kanssa yrittäen ymmärtää tätä.

Ei ole järkevää lähestyä asiaa vain todeten: ”No, sen on täytynyt olla aivojen aistiharha.” Yksinkertaistava ajatus, että kuolemanrajakokemus on kuolevien aivojen huijaus, on vastaavaa, kuin jos laittaisimme pitsarasiasta repäistyn palan pahvia kierimään alas mäkeä ja väittäisimme sen olevan identtinen tapahtuma kuin jos mäkeä alas rullaisi tyylikäs Ferrari. Ei ole kyse lainkaan samasta asiasta. Ongelmana on se, että puhtaan materialistisesti ajatteleva tiedemies saattaa ajatella hyvinkin rajoittuneesti.

Olen lääketieteen tohtori, mutta niille, jotka ovat taipuvaisia uskomaan fyysikkoa, joka sanoo: ”Minulla on teoria kaikesta, joten voimme unohtaa tämän seuraaviksi 10 miljoonaksi vuodeksi, koska meillä on jo kaikki selvillä,” sanoisin, että se on naurettavaa. Ihmisaivot eivät koskaan tule ymmärtämään kaikkia äärettömän tietoisuuden toimintoja, rakastavaa Jumalaa kaikessa jumalallisuudessaan. Olen varma siitä.

Ihmiset kysyvät usein, mitä kollegani tieteen parissa ajattelevat tästä. No, voin kertoa, että aidosti ennakkoluulottomat tutkijat käsittävät sen suurenmoisella tavalla ja ovat tehneet niin jo kauan. Kyseessä ei ole vain minun kirjani. On paljon loistavia tutkijoita, jotka ovat tienneet jo kauan, että puhtaasti materialistinen malli erehtyy surkeasti selittäessään tietoisuutta ja todellisuutta.

Itse asiassa iso osa viestistäni on yrittää päästä yli väljähtyneiden, kuluneiden tieteen ja uskonnon dogmien ja auttaa ihmisiä tajuamaan, että nuo teoriat eivät ole päteviä selittämään keitä ja mitä me olemme.

Tiedemiehille ”kaikkeuden teoriasta” puhuminen on iso punainen vaate, sitä paitsi ihmisillä ja tietenkin myös lehdistöllä on taipumus kuunnella tieteentekijöitä. The Guardian -lehdessä ilmestyi toukokuussa 2011 Stephen Hawkingin haastattelu, jossa väitettiin, että taivasta ei ole ja että me lakkaamme toimimasta, kun aivot lakkaavat toimimasta. Siitä ihmiset tietysti hätääntyivät, koska he sanoivat: ”Voi, Stephen Hawking on niin älykäs”. Hän on älykäs ja loistava fyysikko, mutta sanoisin, ettei hän välttämättä tiedä kovin paljon tietoisuudesta.

Jos tietoisuus ei ole sama kuin aivot, niin mitä se on?

Tietoisuus on asia, joka on olemassa. Se on tuki, perusta, jonka varassa koko universumi lepää. Tietoisuus on yhteytemme jumalalliseen. Se on puhdasta Jumalan luomaa rakkautta ja voimaa.

Aivotieteen, mielen tieteen, fysiikan ja kosmologian on aika siirtyä esikoulusta ensimmäiselle luokalle ja tajuta, ettemme koskaan tule todella ymmärtämään tietoisuutta yksinkertaistetulla materialistisella ajattelutavalla.


Ingrid Peschke on Kristillisen Tieteen tiedottaja Massachusettsissa. Hän on myös Kristillisen Tieteen praktikko.

The Mission of the Herald

In 1903, Mary Baker Eddy established The Herald of Christian Science. Its purpose: "to proclaim the universal activity and availability of Truth." The definition of "herald" as given in a dictionary, "forerunner—a messenger sent before to give notice of the approach of what is to follow," gives a special significance to the name Herald and moreover points to our obligation, the obligation of each one of us, to see that our Heralds fulfill their trust, a trust inseparable from the Christ and first announced by Jesus (Mark 16:15), "Go ye into all the world, and preach the gospel to every creature."

Mary Sands Lee, Christian Science Sentinel, July 7, 1956

Learn more about the Herald and its Mission.