Skip to main content

VIERAILLESSANI SUKULAISTEN LUONA VIISIVUOTIAANA …

Kristillisen Tieteen Viestimestä - 4. Maaliskuu 2016

Julkaistu alun perin The Christian Science Journalissa elokuussa 1980


Kun vierailin sukulaisten luona viiden vuoden iässä, minut laitettiin Kristillisen Tieteen pyhäkouluun vain neljän kuukauden ajaksi. Se, mitä opin tänä lyhyenä aikana, antoi minulle vankan perustan ja vakuutti minut, etten voisi olla tyytyväinen minkään muun uskontokunnan opetuksiin.

Siitä lähtien olen nähnyt useita toteennäyttöjä Jumalan parantavasta voimasta. Kun oli noin 18-vuotias, paranin täysin lapsihalvauksesta oltuani kuusi viikkoa halvaantuneena vyötäröstä alaspäin. Todistin myös äitini paranemisen luusyövästä.

Etuoikeutenani oli käydä Kristillisen Tieteen peruskurssi useita vuosia ennen lasteni syntymää. Tämä varautuminen tulevaan auttoi minua käsittelemään tehokkaasti toisen lapseni kärsimiä synnynnäisiä vammoja. Hänen kasvonsa olivat epämuodostuneet, eikä hän kyennyt kannattelemaan päätään.  Mieheni ja minä rukoilimme ahkerasti korjataksemme käsityksemme tästä sairaudesta, ja meillä oli apuna Kristillisen Tieteen praktikko, mutta kuuden kuukauden ikäisenä lapsen tila ei ollut kohentunut. Vein hänet vain harvoin ulos ihmisten pariin, koska hänen ulkonäköään kommentoitiin.

Kun taas eräänä päivänä rukoilin hartaasti Jumalan ohjausta ja apua, tajusin selvästi, että tämä oli tilaisuus omalla työlläni toteennäyttää Kristillisen Tieteen parantamiskykyä – tapa kasvaa ymmärtämisessä. Soitin praktikolle ja pyysin häntä lopettamaan rukoustyönsä. Praktikko oli auttanut meitä hyvin rakastettavasti, ja siitä hetkestä lähtien aloin vahtia jokaista ajatustani – näkemällä ainoastaan Jumalan täydellisyyden kaikissa asioissa. Tämä tarkoitti, että nähdään lannistavan aineellisen kuvan ohitse ja tunnustetaan sen sijaan vauvan minuuden henkinen täydellisyys, josta tiesin, ettei sitä ollut koskaan vahingoitettu.

Kykenin pian kylvettämään hänet ja pitämään huolta hänestä olematta tietoinen epämuodostumasta. Löysin useita kohtia Tiede ja Terveys -kirjasta, jonka on kirjoittanut Mary Baker Eddy, mitkä auttoivat minua ylläpitämään tätä henkistä tietoisuutta. Erään sellaisen lauseen voi lukea sivuilta 243–244: ”Koska Jumala on hyvä ja kaiken olemisen lähde, Hän ei aiheuta moraalista eikä fyysistä epämuotoisuutta; siksi sellainen epämuotoisuus ei ole todellista vaan harhaa, erheen kangastusta.” Ja saman kirjan sivulta 249 myös: ”Hyväksykäämme Tiede, hylätkäämme kaikki aistien todistukseen perustuvat teoriat, luopukaamme epätäydellisistä esikuvista ja petollisista ihanteista, ja olkoon meillä siten yksi Jumala, yksi Mieli, joka on täydellinen ja joka tuo ilmi omat oivalliset esikuvansa.”

Olin päättänyt näyttää todeksi tämän ohjeen totuudellisuuden (saman kirjan sivulta 412): ”Näe todellisena terveyden läsnäolo ja sopusointuisen olemisen tosiasia, kunnes ruumis on normaalitilansa, terveyden ja sopusoinnun, mukainen.” Sana ”kunnes” oli lupaus minulle, että keho tulisi vastaavasti terveeksi, jos tekisin kuuliaisesti oman osuuteni. Kyllä, oli hetkiä, jolloin tunsin masennusta, mutta ne eivät kestäneet kauan. Pyrin välittömästi tuhoamaan tämän ”jospa olisi jo valmista” - ajattelun, kun huomasin sen häiritsevän läsnäolollaan ajatuksiani. Tunnustin uupumatta Jumalan ja Hänen täydellisen kuvastumansa läsnäolon. Täytyy sanoa, että enimmäkseen tämä oli ilontäyteinen tehtävä.

Sinä päivänä kun lapsi oli kahdeksan kuukauden ikäinen, pidin häntä polvillani käsivarren mitan päässä ja samalla kerroin hänelle, että hän on Jumalan lapsi – täydellinen, eheä, kokonainen – kun hän yhtäkkiä suoristi päänsä ja nauroi ikään kuin hän olisi ylpeä tuosta suorituksestaan. Hänen päänsä ei enää koskaan valahtanut olkapäille, ja eikä aikaakaan kun hänen kasvonpiirteensä olivat normaalit kaikin tavoin.

Oppimisvaikeudet ja käytösongelmat, jotka liittyivät uskomukseen synnynnäisistä vammoista, paranivat myös myöhemmin. Siihen mennessä kun tämä tytär oli ylä-asteella, nämä väärät piirteet olivat kadonneet pois. Nykyisin hän opettaa paikallisessa lukiossa ja ammattikorkeassa.

Minun maljani on ylitsevuotavainen niistä siunauksista, joita Kristillinen Tiede on tuonut minulle ja perheelleni.

Gretchen S. Cawlfield
Camino, California

The Mission of the Herald

In 1903, Mary Baker Eddy established The Herald of Christian Science. Its purpose: "to proclaim the universal activity and availability of Truth." The definition of "herald" as given in a dictionary, "forerunner—a messenger sent before to give notice of the approach of what is to follow," gives a special significance to the name Herald and moreover points to our obligation, the obligation of each one of us, to see that our Heralds fulfill their trust, a trust inseparable from the Christ and first announced by Jesus (Mark 16:15), "Go ye into all the world, and preach the gospel to every creature."

Mary Sands Lee, Christian Science Sentinel, July 7, 1956

Learn more about the Herald and its Mission.