Se on osa sarjaa, joka ilmestyy aika ajoin Journalissa sekä Christian Science Heraldissa.
Jokainen artikkeli pyrkii korjaamaan Kristillistä Tiedettä koskevia väärinkäsityksiä, jotka estävät meitä tavoittamasta odotettuja tuloksia henkisessä parannustyössämme.
Äskettäin havahduin siihen, että sanoin puhelimessa henkilölle, joka oli soittanut minulle pyytääkseen rukousapua: "Tuo on vain kuolevaisen mielen ilmausta". Ohoh! Kun huomasin, mitä olin sanonut, mietin itsekseni: "Ihanko totta? Mistä oikein on kysymys?"
Näin jälkeenpäin katsottuna motiivissani ei ollut mitään vikaa. Yritin vain saada soittajan ajatukset pois näennäisestä ongelmasta, jotta hän ymmärtäisi, mikä tässä tilanteessa oli aitoa, henkistä ja todellista. Ilmaus "kuolevainen mieli" oli minun tapani kiinnittää huomiota siihen, että ongelma oli pohjimmiltaan vain ajatuksissa — ongelma ei ollut fyysinen, vaan henkinen. Samalla ilmauksen tarkoituksena oli pyrkimys karkottaa ongelma kokonaan voidaksemme nopeasti siirtyä näkemään tilanne henkisesti.
Jeesus Kristus kutsui tätä valheellista, harhaanjohtavaa ajattelutapaa "paholaiseksi" ja "Saatanaksi". Tästä valehtelijasta ja Jumalan, jumalallisen Mielen, vastakohdasta, hän sanoi:"Hän on kaukana totuudesta. Kun hän valehtelee, hän todella puhuu omiaan, sillä hän on valehtelija ja valheen isä" (Joh. 8: 44).
Me kaikki haluamme nähdä enemmän ja tehokkaampaa parantamista. Juuri tällaiset tilanteet voivat osoittaa meille, mikä siihen on esteenä. Olisiko niin, että emme ole osuneet naulan kantaan? Olemmeko ajattelemattomasti ajautuneet käyttämään parannustyössämme pelkkiä käsitteitä sen sijaan, että perustanamme olisi Jeesus Kristuksen parantava totuus ja Kristillisen Tieteen todellinen ilmeneminen, sellaisena kuin Mary Baker Eddy sen selitti? Jos haluamme saada aikaan parempia tuloksia parannustyössämme, on hyvin tärkeää, että rukoustemme pohjana olevat metafysiikan lait heijastavat uskollisesti Jeesuksen opetuksia ja sitä, miten Mary Baker Eddy ne ilmaisi.
Tässä tapauksessa voisimme kysyä itseltämme:"Mikä tämä ns. "kuolevainen mieli" tarkalleen on? Kristillisen Tieteen oppikirjasta on hyvä katsoa, kun haluamme saada selvyyttä käsitteisiin. Mary Baker Eddyn Tiede ja terveys sekä avain Raamattuun -teoksen Sanasto-luvussa lukee, että "kuolevaisen mielen" ensimmäinen määritelmä on, "Olemattomuutta, joka väittää olevansa jotakin". Muut määritelmät ovat "mytologiaa; erhettä, joka luo toisia erheitä" ja tämän jälkeen sana "uskomus" ilmenee viisi kertaa määritelmän loppuosassa (s. 591-592).
On hyvin tärkeää, että rukoustemme pohjana olevat metafysiikan lait heijastavat uskollisesti Jeesuksen opetuksia ja sitä, miten Mary Baker Eddyn ne ilmaisi.
Tästa käy selvästi ilmi, että on tärkeää ymmärtää, että kuolevainen mieli on pelkkää uskomusta, ei tosiasia eikä todellinen ajattelutapa. Kun tutkimme syvällisemmin Mary Baker Eddyn kirjoituksia, käy ilmi, että sana niin sanottu on usein "kuolevaisen mielen" edellä. Siitä on käytetty myös seuraavia määritelmiä: "kielellisesti väärä ilmaus" (Tiede ja terveys, s. 114), "epätotta", "epätodellista", "väärin kutsuttu", "jota ei ole olemassa", "oletukseen perustuvaa".
Tiede ja terveys -kirjassa ei missään kohdassa mainita, että kuolevainen mieli olisi todellinen. Mutta kuinka moni meistä on, siitä huolimatta, kuullut kristillisten tieteilijöiden keskusteluissa vihjattavan, että kuolevainen mieli olisi jotakin todellista, että sillä on valtaa ja voi aiheuttaa jotakin? Olemme varmasti kaikki kuulleet seuraavan kaltaisia lauseita: "Kuolevainen mieli sanoo minulle näin" tai "Kuolevainen mieli yrittää tehdä noin". Asia erikseen on, että käytämme tuota terminologiaa ilmaisemaan sellaista, mikä näyttää olevan olemassa, mutta ei sitä ole. Mutta jos annamme ymmärtää, että on olemassa tosioleva, yksilöllisyys, jolla on luomisvaltaa ja joka on paha, tämä on ristiriidassa oppikirjamme kanssa, joka painottaa sitä, että Jumala on hyvä ja kaikkivaltias, ainoa toimija, ainoa todellinen Olemus.
Kautta koko oppikirjan ja varsinkin luvussa, "Animaalinen magnetismi paljastettuna", Mary Baker Eddy tekee hyvin selväksi, että me emme suinkaan jätä pahaa huomiotta, tai sitä mistä hän käyttää nimitystä kuolevainen mieli, ja sen näennäistä kykyä vastustaa Jumalaa. Hän rohkaisee lukijoitaan kohtaamaan näitä väitteitä kasvotusten, hyvin suoraan, ymmärtäen niiden epätodellisen luonteen ja Jumalan kaikenkattavan todellisuuden.
Mary Baker Eddy korosti, että jokaisen lukijan tulisi olla ajattelija.
Ongelma on nimittäin se, että jos käytämme sanontaa "kuolevainen mieli" tavalla, joka ei vastaa Jeesus Kristuksen tai Tiede ja terveys -oppikirjan opetuksia, joudumme harhaan, etäännymme Jumalan kaikkivaltiudesta ja läsnäolosta ja Jumaluuden parantavasta voimasta. Huomaamattamme hyväksymme uskomuksen, että hyvän ohella on olemassa toinen mieli, tietoisuus, valta, kokemus. Parantaminen ei onnistu tässä tilanteessa, jossa perusoletus on, että on olemassa pahuutta, jolla on valta ja olemus. Silloin joudumme jumiin, koska Kristillisen Tieteen koko perusajatus ja lähtökohta on, että Jumala, Elämä ja Rakkaus on Kaikki, aina läsnä ja kaikkivaltias. Näin ollen kykenemme todistamaan, että pahuus, mukaan lukien synti ja sairaus, on epätodellista.
Tiede ja terveys -kirja sisältää paljon hyödyllistä tietoa sairauden parantamisesta. Mary Baker Eddy selventää, että se, mikä näyttää fyysiseltä sairaudelta on itse asiassa vain vääristynyt ilmentymä henkisestä käsityksestä. Mutta kun tunnustamme, että Jumalan hellä huolenpito on kokonaisvaltaista, kaikki se, mikä ei ole sopusoinnussa tämän henkisen tosiasian kanssa, katoaa. Terveys palautuu. Näin ollen sairaudesta paraneminen tapahtuu sitä mukaa kun uskomus toiseen alkusyyhyn, mieleen tai valtaan väistyy tajutessamme, että muuta ei vain voi olla olemassa, jos Jumala on kaikki.
Tiede ja terveys toteaa seuraavasti:"Jumalallinen ymmärrys hallitsee, on kaikki, eikä ole muuta tietoisuutta" (s. 536). Kaikki on selvästi kaikki; kaiken ohella ei voi olla mitään muuta. Koska jumalallinen Mieli on Kaikki, ei voi olla muuta todellista tietoisuutta.
Jumalallisen Mielen kaikkeus sulkee pois alkusyyn nimeltä kuolevainen mieli. Tiede ja Terveys toteaa selvästi: " Aiheuttaja ei ole aineessa, kuolevaisessa mielessä eikä fyysisissä hahmoissa" (s. 262). Silti me usein pidämme tätä ns. mieltä alkusyynä, ikään kuin sillä olisi todellista voimaa tai älyä. Meidän on syytä pitää huoli siitä, ettemme ole ajautumassa Kristillisen Tieteen selkeästä, täsmällisestä ilmestyksestä ilmaisutapaan, joka olettaa, että on olemassa erillinen mieli, joka toimii Jumalan ohella.
Kun Kristillinen Tiede ja sen terminologia on tuttua, voi helposti käydä niin, että käytämme lauseita ajattelematta tarkemmin, mitä ne tarkoittavat. Mary Baker Eddy tähdensi, että jokaisen lukijan tulisi olla ajattelija, ja tämä on hyvä esimerkki siitä, että voimme olla tarkempia siitä, mistä oikein on kysymys.
Jos huomaamme turvautuvamme lauseisiin kuten "Se on vain kuolevaista mieltä", meidän täytyy olla juuri näitä ajattelijoita: Pysähtykäämme, kysykäämme itseltämme, mistä oikein on kysymys, ja aloittakaamme alusta, jos tarve niin vaatii. Olemmeko sitä mieltä, että Jumalan ohella on olemassa muuta, jolla on substanssia, alkusyytä ja vaikutusvaltaa, joista meidän tulee päästä eroon? Tai olemmeko toden teolla tietoisia siitä, että edessämme oleva pahuus on uskomusta, ja vain uskomusta siitä, että on olemassa muuta kuin Jumalan ylivoima, kaikkivaltius, kaikkiallisuus, kaikkitietävyys, joka sisältää kaiken hyvyyden, puhtauden ja vallan?
Olen huomannut, että omien ajatusteni tarkkaileminen ja huolehtiminen siitä, että pitäydyn uskollisesti Kristillisen Tieteen oppikirjan ajatuksissa ja ilmentämisessä on todella inspiroivaa, opettavaista ja nöyryyden kokemista ja erittäin hyödyllistä Kristillisen Tieteen parannustyössä. Tervetuloa mukaan!