Tämän artikkelin kirjoittaja seisoi jonkin aikaa sitten aamuyöstä laivan kannella. Tähdet tuikkivat tropiikin taivaalla ja kaukaisuudessa välkkyi majakan lämmin valo. Olimme lähestymässä rannikkoa. Sitten aamu alkoi vähitellen kajastaa, pikku hiljaa, kunnes taivas hehkui sen loisteessa.
Kirjoittajalle tämä auringonnousu symbolisoi Kristuksen voimaa. Sen edessä pimeys väistyi. Tätä näkyä katsellessaan hänet valtasi tunne tilanteen suuruudesta. Mikään mahti ei voinut pysäyttää aamunkoittoa, koska sen takana oli ihmisten ulottumattomissa oleva maailmankaikkeutta hallitseva voima.
Hän ajatteli: "Jos koko ihmiskunta - jokainen mies, nainen ja lapsi, jokaisesta rodusta ja uskosta - yhdistäisi voimansa tämän auringonnousun estämiseksi; jos ydinaseet ja kaikki muut ihmiskunnan inhimilliseen vihaan ja vallanhimoon perustuvat tuhoisat keksinnöt käytettäisiin sitä vastaan, ne eivät voisi edes koskettaa sitä, sillä maailmankaikkeutta hallitseva voima on Jumala".
Tutussa Johanneksen evankeliumin ensimmäisessä luvussa, kohdissa 1 ja 3 lukee; "Alussa oli Sana. Sana oli Jumalan luona, ja Sana oli Jumala...Kaikki syntyi Sanan voimalla. Mikään, mikä on syntynyt, ei ole syntynyt ilman häntä". Sana on Jumalan ilmentävä voima, jota auringonnousun tavoin on täysin mahdotonta estää tai pysäyttää.
Sielu ilmaisee omaa rajattomuuttaan, loistoaan ja kauneuttaan älykkäällä voimallaan, joka on Kristus. Tämä älykäs voima tai heijastus on Jumalan ääretöntä tuntemista, jolloin Jumala, Sielu, heijastaa Itseään ainutlaatuisessa mahtavuudessaan ja loistossaan. Se, mitä Mieli, Jumala, tietää, ja se, mistä Hän on tietoinen, on Kristus, Hänen ääretön ilmentymänsä ja tämä ilmentymä on Totuus. Täten Mielen Tieteessä tietäjä, tietäminen ja tieto ovat olemukseltaan yhtä. Jumala ja Hänen ilmentymänsä eivät ole jaettavissa tai erotettavissa.
Kristus ilmaisee näin ollen Jumalan ääretöntä tietämistä - henkisen olemisen loistoa, henkisen voiman säteilyä. Kristuksen toiminta on välitön. Se ei tarvitse aikaa itsensä ilmaisemiseen. Kristus on aina läsnä, aina aktiivinen, aina voimakas ja aina täydellinen. Kristus ilmaisee itseään, Jumalan täydellistä ilmituloa. Parantaessaan syntisiä ja sairaita Kristus osoittaa todeksi ne perustavanlaatuiset tosiasiat, että sopusointu ei ole koskaan kadonnut, epäsointu ei ole koskaan ollut todellista eikä täydellisyyteen ole koskaan tullut säröä.
Miten jumalallisen luonnollista onkaan Kristuksen voima, tämä jumalallisen Rakkauden vastustamaton voima! Siinä ei ole mitään työlästä, hankalaa, raskasta tai rasittavaa. Auringonnousun tavoin Kristuksen voima on loukkaamaton. Pahan näennäiset yritykset eivät kykene peruuttamaan eivätkä estämään sitä.
Profeetta Jesaja totesi (9: 1): "Kansa, joka pimeydessä vaeltaa, näkee suuren valon. Niille, jotka asuvat kuoleman varjon maassa, loistaa kirkkaus". Mary Baker Eddy Kristillisen Tieteen oppikirjassaan Tiede ja Terveys sekä Avain Raamattuun (s. 504): "Äärettömän Totuuden säteet, ideoiden polttopisteeseen koottuina, tuovat valon hetkessä, kun taas tuhat vuotta inhimillisiä opinkappaleita, oletuksia ja epävarmoja arvailuja ei säteile sellaista loistoa".
Vastustamaton Kristus on Mielen voima. Parannus, lunastus ja pelastus eivät toteudu ilman tätä voimaa. Paraneminen, vapautuminen tai pelastus eivät tapahdu aineessa. Mielen voima on Messias ja pelastus on Jumalan toteennäyttämistä ihmisen Mielenä. Kristusta, Totuutta, on elettävä ja todistettava käytännössä, ei jätettävä teoretisoinnin tasolle.
Me emme voi vapautua aineellisten aistien kahleista niin kauan kuin pidämme itseämme heikkoina, kuolevaisina olentoina, jotka uskovat elävänsä isossa oudossa maailmassa, uskomuksessa, joka on täynnä pelkoa ja avuttomuutta. Eräs Mielen Tieteen perusasioita on, että Mieli tai Periaate ei ole ideassaan, mutta idea on ikuisesti Mielessä, ja Mieli on ainoa Ego. Näin ollen yksilöllinen henkinen ihminen ei ole erillinen, rajallinen ego, kuten omat aistimme uskottelevat meille. Hän on olemassa ylistääkseen Jumalaa, ja hän kuvastaa tai ilmaisee ikuista, rajatonta yksilöllisyyttä tai Mieltä, joka sisältää Jumalan jokaisen ilmauksen, pienimmästä suurimpaan.
Fyysiset aistit ovat sulaa hypnotismia. Fyysiset aistit ovat täysin vastakkaisia henkiselle totuudelle. Ne eivät tunnusta Mielen kaikkeutta eivätkä näin ollen ymmärrä olemisen subjektiivista luonnetta. Fyysiset aistit kertovat, että olet ihminen muiden joukossa ja nämä hallitsevat ja kontrolloivat elämääsi; että olet pieni piste valtavassa maailmassa, joka ympäröi sinua; voimien ja olosuhteiden maailma, jota et ymmärrä ja jota et voi millään tavoin hallita. Me emme voi mukauttaa Kristillistä Tiedettä tähän kuvioon emmekä näyttää toteen sen erehtymätöntä Periaatetta tältä pohjalta.
Kristillinen Tiede paljastaa Mielen kaikkeuden. Se osoittaa, että asiat eivät ole sellaisia kuin miltä ne näyttävät; että henkilö, joka on kehityksemme tiellä; olosuhteet, jotka pilaavat terveyttämme; turhautuminen, joka vie meiltä elämänilon, ovat kaikki agressiivista, mentaalista harhaa, eivätkä lainkaan fyysisiä olosuhteita - agressiivista kuvittelua, joka kiistää Jumalan Kaikkeuden ja väittää Hänen ohellaan olevan muutakin.
Omaksuupa erhe minkä ilmenemismuodon tahansa, voimme Kristillisen Tieteen avulla torjua sen epätodellisena ja vääränä. Voimme hylätä sen ehdotuksena, joka ei pysty houkuttelemaan meitä, sillä Jumala, ihmisen Mieli, ei tunne sitä. Jumalan idea, ihminen, on yhtä kykenemätön kokemaan epäsointua, syntiä tai rajoituksia kuin Jumala Itse. Jeesus Kristus, Tiennäyttäjämme ja Mestarimme, todisti tämän koko ihmiskunnan pelastamiseksi.
Kristus on Jumalan aktiivisen läsnäolon ilmaus ja voima. Kristus ei koskaan ole staattinen. Jumalan läsnäolon aktiivinen ilmaus, siis Kristus, ei koskaan lakkaa. Se ei koskaan ole tukossa, ei koskaan ole sekava, epäselvä tai estynyt. Sitä ei voi peruuttaa. Se ei koskaan lopu, ylikuormitu, epäröi eikä pysähdy. Siitä syystä ihmisen olemus ei koskaan vanhene; se ei koskaan kulu; älykkyys ei koskaan vanhene tai heikkene. Rakkaus ei koskaan muutu vihaksi, Elämä ei koskaan lopu kuolemaan. Kristus, Jumalan taivaallinen voima ja toiminta, on läsnä joka tilanteessa, kaikkina aikoina, kaikissa olosuhteissa. Kristus on laki kaikissa tilanteissa.
Jeesus näytti toteen, että Kristus on ihmisen henkinen minuus. Mary Baker Eddy toteaa kirjassaan Tiede ja terveys (s. 482): "Jeesus oli täydellisen ihmisen korkein inhimillinen käsite”. Hän oli korkein inhimillinen käsite Kristuksesta. Jos tutkimme perusteellisesti tämän teoksen lukua, jonka otsikko on "Sanasto", huomaamme, että siinä määritellyt Raamatun henkilöt ovat kaikki inhimillisiä käsitteitä ihmisestä, jumalallisesta ideasta.
Esimerkiksi Abraham ilmentää Kristuksenomaista käsitettä uskollisuudesta; Asser puolestaan toivoa ja uskoa. Daan esittää päinvastaista käsitettä ihmisestä, joka on animaalista magnetismia, jossa ei ole ainuttakaan Kristuksen kaltaista piirrettä. Jeesus on totuudenmukaisin ja korkein käsite ihmisestä, ainoa, joka tuo esiin Kristuksen luonteen paremmin kuin kukaan muu.
Joten sinä ja minä ja koko ihmiskunta — ystävämme, perheemme, kirkkomme jäsenet, maailman diktaattorit ja kaikki muut — olemme inhimillisiä käsityksiä todellisesta ihmisestä, Kristuksesta, ja nämä käsitykset ovat niin sanotun ihmismielen kehittämiä. Kuten ihmismieli antaa Kristus-tieteen kautta myöten jumalalliselle Mielelle, inhimillinen käsitys kehittyy aina vaan paremmaksi, kunnes se lopulta katoaa kokonaan Jumalan kaltaisuuden loisteessa. Koska ihmisen yksilöllisyys ja minuus ovat täysin henkisiä, ne ovat myös täysin erillään aineesta ja aina koskemattomia ja täydellisiä.
Kuolevainen uskomus väittää, että jokainen ihminen on hyvin pitkän inhimillisen perinnöllisyysketjun tulosta ja että hänessä tiivistyvät useiden aiempien sukupolvien piirteet ja heikkoudet. Mutta tuodessaan esiin Kristusta Kristillinen Tiede osoittaa, että voimme mitätöidä aineellisten aistien näennäisen tuomion, murtaa perinnöllisyyden kahleet ja vaatia henkisyytemme todellista, ylevää olemustamme Hengessä.
Jeesus identifioi itsensä johdonmukaisesti Kristuksena, Jumalan poikana. Hän tunnusti vain Jumalan olevan hänen Isänsä torjuen kaikki fyysiset siteet. Hänessä harhaluulo ihmisen aistillisesta lisääntymisestä ei toteutunut. Jeesus ei koskaan tinkinyt jumalallisesta alkuperästään. Hän todisti luomisen tieteen. Hänen käsityksensä itsestään oli täysin henkinen. Hän sanoi tulleensa taivaasta ja olevansa taivaassa (Johannes 3:13). Hän alistui aineellisten aistien mukaan ristiinnaulitsemiseen osoittaakseen ihmiskunnalle Elämän ikuisuuden ja miten välttyä kuolemalta. Pilatuksen edessä, pilkan kohteena ja tuomionsa partaalla, Jeesus sanoi (Joh. 19:11): "Sinulla ei olisi minuun mitään valtaa, ellei sitä olisi annettu sinulle ylhäältä". Väittäessään alkuperänsä jumalalliseksi hän todisti samalla kohtalonsa jumalallisuuden.
Mary Baker Eddy toteaa ylevän lupauksen sisältävässä kappaleessa kirjassaan "The First Church of Christ, Scientist, and Miscellany" (Ensimmäinen Kristuksen Tieteilijäkirkko ja Kokoelma kirjoituksia s. 119): "Maria itki haudan äärellä, koska hän loi katseensa alas ja etsi hautakammiosta ihmistä eikä Periaatetta, joka tuo esiin Kristuksen. Tämän päivän Maria katsoo pois näennäisesti ristiinnaulitusta Kristuksesta ja suuntaa katseensa ylös etsiessään ylösnoussutta Kristusta, Totuutta, 'joka parantaa kaikki sairaudet' ja antaa koko maailman herruuden."
Se oli Kristus, henkinen idea, joka ilmestyi inhimilliselle tietoisuudelle ihmisen muodossa, Jeesuksena. Tänään Kristus ilmestyy inhimilliselle tietoisuudelle Tieteenä. Jos haluamme löytää oman yksilöllisyytemme sekä rakkaiden omaistemme yksilöllisyyden, meidän ei pidä katsoa alas ja tuijottaa inhimillisten aistien hautakammioon. Meidän tulee luoda katseemme ylös ja antaa Tieteen tuoda esiin ihmisen ja maailmankaikkeuden henkinen luonne.
Jumala ja Hänen Kristuksensa, Jumala ja Hänen ideansa, ovat aina olleet. Inhimillistä käsitettä ei koskaan todellisuudessa ole ollut olemassa, sillä ihmisen mieli ei koskaan ole luonut mitään todellista. Kristillinen Tiede osoittaa meille miten kumota aineellisten aistien väitteet kaikissa tilanteissa ja vapautua aineellisuuden kahleista.
Ristiinnaulitseminen, ylösnousemus ja taivaaseenastuminen, syntymä, kuolema ja kaikki, mikä näyttää tapahtuvan siinä välissä, kuuluvat inhimillisten käsitteiden piiriin. Kristus ei ole koskaan noussut kuolleista eikä astunut taivaaseen. Kristus on ikuisesti läsnä ja elää Jumalan Mielessä. Kristus on ikuisesti näkemys täydellisyydestä.
Tietoisuus ei ole koskaan ristillä tai hautakammiossa, eikä henkiseen tietoisuuteen edes kuulu ristiä tai hautakammiota. Mielen tietoista olemassaoloa ei pysty turmelemaan, kuten ei sarastustakaan. Se sisältää aina vain Jumalan ominaisuuksia, ikuista Elämää ja kestävää Rakkautta. Jeesuksen voitto kuolemasta todistaa meille oman kuolemattomuutemme.
Elämäntyönsä kautta Jeesus näytti toteen Jumalan ja ihmisen yhteiselon. Hänen vakuuttuneisuutensa Kristuksen kuolemattomuudesta sisälsi myös hänen vakuuttuneisuutensa Kristuksen aikaisemmasta olemassaolosta. Hän tiesi mahdottomaksi sen, että Elämällä olisi joskus ollut alku. Jos Elämä olisi joskus alkanut, sen täytyisi myös loppua. Syntymä tai kuolema ei koskaan keskeytä olemisen jatkuvuutta, eivätkä ns. aineellisen elämän vaihtelut kosketa olemustamme.
Jeesus ymmärsi tämän. Hän ymmärsi, että Elämä ja oleminen ovat olemassaolon kaiken rajallisen aistinnan yläpuolella ja ulottumattomissa. Hän tiesi, että Elämän jokainen ilmenemismuoto on todiste siitä, että ainoa Ego ilmentää itseään ja on ajaton, iätön, kuolematon, ikuinen. Hän näytti toteen Elämän täydessä loistossaan. Hän tiesi, että ainoa Henki tai Sielu sisältää muodot, ääriviivat ja värit; kaiken sen kauneuden ja monimuotoisuuden, mitä Henki, Sielu, heijastaa, myös Kristuksen täydessä loistossaan ja kirkkaudessaan.
Mestarimme tavoin meidän tulee näyttää toteen Kristusta puhdistautumalla ja henkisellä kasvulla. Meidän pitää pystyä sanomaan, kuten Paavali (2 Kor. 5:16): "Niinpä emme enää arvioi ketään pelkästään inhimilliseltä kannalta. Vaikka olisimmekin ennen tunteneet Kristuksen pelkästään inhimilliseltä kannalta, emme enää tunne". Jumalan esiin tuoman voiman kirkkaudessa, toisin sanoen Tieteessä, näytämme toteen Kristuksen, Jumalan voiman läsnäolona ja Jumalan läsnäolon voimana, ja ihminen Jumalan kaltaisuutena tulee näkyviin.