Haluaisin kertoa, miten aiemmin tänä vuonna parannuin inspiroituneen rukouksen avulla ja miten koin jotain aivan uutta ja sydäntä lämmittävää Jumalan hellästä rakkaudesta ja parantavasta voimasta. Se oli yksi niistä ‘nyt on pakko parantua’ tilanteista, joita melko varmasti monet meistä ovat kokeneet.
Kyseisen viikon keskiviikkona ja torstaina tunsin pikku hiljaa, kuinka agressiivinen influenssa oli iskemässä minuun. Vaikka tunne oli fyysisesti epämiellyttävä, tajusin, että todellisuudessa haaste oli mentaalinen. Kristillisen Tieteen opiskelijana tiesin tämän, mutta valitettavasti en ollut sulkenut ajatukseni ovea tältä ei-toivotulta vieraalta.
Koska en torjunut ajatusta välittömästi, varmasti ja päättäväisesti, annoin sille tahtomattani pääsyn ajatuksiini. Siksi ei ollut iso yllätys, kun pahanlaatuinen influenssa kaatoi minut sänkyyn seuraavana päivänä ja lauluääneni katosi täysin.
Tilanne oli erityisen haastava, koska paikallisen kuoron jäsenenä minun oli määrä laulaa konsertissa saman viikon lauantaina. Sen lisäksi lopulliset kuoroharjoitukset oli määrä pitää torstaina ja perjantaina. Painetta tilanteeseen lisäsi myös se että tenori-ryhmämme, jossa lauloin, oli sangen pieni. En tietenkään halunnut tuottaa pettymystä kollegoilleni jäämällä pois, etenkin kun olimme esittämässä klassista suurteosta, joka vaati vahvaa tenoriäänialaa.
Kristillisen Tieteen opiskelijana tiesin, että hyvä kunto ja vastuuni kanto olivat jumalallinen oikeuteni kuoron jäsenenä tässä tärkeässä konsertissa. Olin saanut monta aiempaa todistetta Kristillisen Tieteen opetuksiin perustuvan rukouksen voimasta; miten se oli vapauttanut minut fyysisistä ongelmista ja antanut minun saattaa työni päätökseen tuloksellisesti.
Siksi opiskelin kaikella tarmollani koko torstaipäivän ajan sen viikon Raamattu-tekstiä, joka oli julkaistu Kristillisen Tieteen Neljännesvuosivihossa. Aihe käsitteli ainetta ja sen suhdetta kaikkivaltiaan Jumalan, Hengen, kaikkeuteen. Rukoilin viikkotekstin innoittamana, kieltäen koko aineellisuus-käsitteen olemassaolon ja väitteen, että sillä olisi valtaa meihin. Vakuutin itselleni koko sydämestäni Jumalan kaikkeutta ja ihmisen puhtaasti henkistä olemusta Hengen kuvana ja kaltaisena.
Yhtäkkiä sain inspiroivan tunteen että minun olisi parasta lopettaa lukeminen ja opiskelu. Mieleeni tuli teksti Kristillisen Tieteen oppikirjasta, Tiede ja Terveys sekä avain Raamattuun, jonka on kirjoittanut Mary Baker Eddy ja jossa hän puhuu henkisestä ymmärryksestä, joka “kohottaa tietoisuutta ja johtaa kaikkeen totuuteen”: “Tämä ymmärrys ei ole älyllistä, ei kirjanoppineisuuden tulos; se on kaiken todellisuus tuotuna valoon” (s. 505).
Halusin olla aivan hiljaa ja puhua Jumalan kanssa. Sanoin hänelle: “Jumala, puhu minulle; minä kuuntelen.” Hän vastasi välittömästi ja vakuuttavasti: “Minulla ei ole mitään sanottavaa, koska olen Kaikki ja kaikki on hyvin. Meidän ei tarvitse yrittää kieltää sellaista (ainetta), jota ei ole olemassa ja joka ei ole mitään.”
Tämän innostavan sanoman myötä minut valtasi taivaallinen tunne, joka vapautti minut täysin uskomuksesta, että elämäni olisi aineessa. Tajusin että olin ja olin aina ollut täysin aineeton — pelkästään henkinen. Mikään ei voinut uhata olotilaani ainoan täydellisen Jumalan täydellisenä kuvastumana. Se hetki oli kallisarvoinen paljastaessaan Jumalan kaikkeuden.
Seuraukset olivat siunaukselliset. Melko pian influenssan oireet helpottivat ja ääneni palasi ennalleen. Tunsin oloni virkeäksi ja terveeksi. Nautin perjantain ja lauantain kuoroharjoituksista, jotka menivät nappiin. Kirsikka kakun päällä oli lauantai-illan upea konsertti, joka oli yleisölle mieleen.
Jälkeenpäin olen pohtinut, mitä opin tästä kokemuksesta. Hyvin yksinkertaisesti: kysy neuvoa Jumalalta ja kuuntele tarkkaan, ja luovu inhimillisestä älystä ja järkeilystä. Anna Jumalan käsivarsien kietoa sinut hellään otteeseensa rakkaana lapsenaan. Tunnista itsesi sellaisena kuin todellisuudessa olet — Hengen kuva ja ilmaisu.
Tämä paraneminen on ollut minulle erittäin merkityksellinen, koska se jälleen kerran osoittaa rukouksen voiman, kuten Kristillinen Tiede opettaa, vahvistaen sen henkisen tieteellisen perustan. Kiitollisuuteni on ylitsevuotavainen.
Jaska Alanko, Surrey, United Kingdom