”Tämä on vapaaehtoinen suomennos artikkelista ”Love your enemies”, joka löytyy Mary Baker Eddyn kirjan Miscellaneous Writings 1883-1896 sivulta 8. Jotta lukija voisi tutustua Kristillisen Tieteen löytäjän Mary Baker Eddyn alkuperäiseen kirjoitukseen, englanninkielinen teksti on käännetyn tekstin rinnalla. The Christian Science Publishing Society tai The Christian Science Board of Directors ei ole tarkastanut tätä käännöstä.”
___________________________________________________________________________
Kuka on vihollisesi, jota sinun tulisi rakastaa? Onko se olento tai asia itse luomasi todellisuuden ulkopuolella?
Voitko nähdä vihollisen, ellet ensin muovaa sitä ajatuksissasi ja katso sitten oman mielikuvasi kohdetta? Mikä sinua vahingoittaa? Voiko korkeus, syvyys tai mikään muu luotu erottaa sinua Rakkaudesta, joka on kaikkialla läsnä oleva hyvä, joka siunaa rajattomasti yhtä ja kaikkia?
Pidä vihollisenasi vain sitä, mikä tahraa, turmelee ja syrjäyttää Kristus-idean, jota sinun tulisi kuvastaa. Mikään, mikä puhdistaa, pyhittää ja siunaa ihmiselämää, ei ole vihollinen, vaikka kärsisimmekin sen yhteydessä. Shakespeare kirjoittaa: ”Suloinen vastoinkäymisen on hyöty.” Jeesus sanoi: ”Autuaita olette te, kun teitä minun tähteni herjataan ja vainotaan ja kun teistä valheellisesti puhutaan kaikkea pahaa. Niinhän vainottiin profeettojakin, jotka elivät ennen teitä.”
Heprealaisen lain kielto ”Älä tee”, vaatimuksineen ja tuomioineen, voidaan panna täytäntöön vain evankeliumin siunaavalla vaikutuksella. Silloin ”Autuaita olette te”, siinä määrin kuin tietoisuus hyvästä, armosta ja rauhasta tulee oikein ymmärretyn koettelemuksen kautta, joka on pyhitetty puhdistautumalla lihasta — ylpeydestä, itsetuntemuksen puutteesta, itsepäisyydestä, itsekkyydestä ja itsepuolustelusta. Leppeitä todellakin ovat nämä Hänen sauvansa käyttötavat! Miten hyvä onkaan, että Israelin paimen ohjaa sauvallaan koko laumansa tarhaan, laskemalla heidät ja antamalla heille vihdoin suojan maan elementeiltä.
"Rakasta vihollisiasi" tarkoittaa käytännössä samaa kuin että "sinulla ei ole vihollisia." Miten tämä johtopäätös liittyy niihin, jotka ovat vihanneet sinua syyttä? Yksinkertaisesti siten, että nuo onnettomat yksilöt ovat itse asiassa sinun "parhaita ystäviäsi". Ensisijaisesti ja lopulta heillä on sinuun paljon parempi vaikutus, kuin voit kuvitellakaan.
Ne, joita kutsumme ystäviksemme, näyttävät sulostuttavan elämäämme ja täyttävän sen jumalten nektarilla. Nostamme tämän maljan huulillemme, mutta se luiskahtaa otteestamme ja putoaa sirpaleiksi silmiemme edessä. Ehkä maistettuamme tätä houkuttelevaa viiniä tulemme päihtyneiksi, uneliaiksi, ajaudumme sumean itsetyytyväisen tilaan; toisaalta jos tämän maljan sisältämä narsistinen nautinto on menettänyt hohtonsa, jätämme sen vapaaehtoisesti sivuun mauttomana ja arvottomana tarkoitusperiemme toteuttamiseen.
Ja mistä johtuu, ettemme pysty enää nauttimaan tästä ohikiitävästä tunteesta ja iloa tuovista ystävyyden muodoista, joilla kuolevaiset opetetaan hakemaan mielihyvää henkilökohtaisista nautinnoista ja tottumaan petolliseen rauhaan? Koska se on suuri ja ainoa vaara ylöspäin johtavalla tiellä. Virheellinen käsitys onnellisuudesta on tuhoisampaa inhimilliselle edistykselle, kuin kaikki se, mitä vihollinen tai vihamielisyys voi tyrkyttää mieleen tai liittää omiin tavoitteisiinsa ja saavutuksiinsa, estämällä elämän ilot ja lisäämällä surua.
Meillä ei ole vihollisia. Mitä tahansa, kateus, viha tai kosto — kaikkein säälimättömimmät kuolevaisen mielen motiivit — yrittävätkään tehdä, ne lopulta vaikuttavat "niiden hyväksi, jotka rakastavat Jumalaa."
Miksi?
Koska Hän on kutsunut omansa, aseistanut ja varustanut heidät, antanut heille voittamattoman suojan. Heidän Jumalansa ei anna heidän joutua hukkaan, ja jos he kaatuvat, he nousevat jälleen, vahvempina kuin ennen kompastumistaan. Hyvät eivät voi menettää Jumalaansa, apuaan, vaikeina aikoina. Jos he ymmärtävät väärin jumalallisen käskyn, he löytävät sen taas, muuttavat suuntaa, etsivät uudet askelmerkit ja alkavat noudattaa uudelleen Hänen käskyjään ja luottavat ponnistelujensa jatkuvan turvallisesti. He saavat elämässään parhaan opetuksen jouduttuaan kalistelemaan miekkojaan kiusauksen, pelon ja pahan hyökätessä; siinä määrin kuin he ovat koetelleet voimaansa ja osoittaneet sen todeksi; siinä määrin kuin he ovat havainneet vahvuutensa tulleen täydelliseksi heikkoudessa, heidän pelkonsa on tuhonnut itse itsensä.
Tämä tuhoutuminen on moraalista kemikalisoitumista, jossa vanha katoaa ja kaikki muuttuu uudeksi. Näin hävitetään inhimillisten kiintymysten ja pyrkimysten maalliset ja aineelliset taipumukset; ja henkistyminen tulee esiin. Taivas laskeutuu maan päälle, ja kuolevaiset oppivat viimein läksyn: "Minulla ei ole vihollisia."
Jopa uskomuksissamme (ei kuitenkaan perimmäisessä todellisuudessa) meillä on vain yksi vihollinen, me itse — vihollisemme on se, että uskomme meillä olevan vihollisia, että paha on totta tai että Tieteessä olisi jotakin muuta kuin hyvää. Ennemmin tai myöhemmin vihollisemme herää tästä harhasta kärsiessään pahojen aikeidensa vuoksi, huomatakseen epäonnistuttuaan, että rangaistus niistä on kymmenkertainen.
Rakkaus on lain toteuttamista: se merkitsee armoa, armeliaisuutta ja oikeudenmukaisuutta. Luulin aikaisemmin, että riittää, kun noudattaa osavaltion säädöksiä. Jos vaikka joku yrittäisi saada luodin osumaan sydämeeni, minä voisin ampumalla ensin tappaa hänet ja siten pelastaa oman henkeni, niin tämä olisi oikein. Ajattelin myös, että jos opettaisin vähävaraisia opiskelijoita vastikkeetta, jälkikäteen auttaisin heitä rahallisesti enkä lopettaisi kurittomien opettamista lukukauden lopussa, vaan jatkaisin opetusta opetuksen päälle. Kun vielä ohjeeni olisivat parantaneet heidät ja osoittaneet heille varman tien pelastukseen, — silloin olisin tehnyt kaiken velvollisuuteni oppilaitani kohtaan.
Rakkaus ei mittaa inhimillistä oikeudenmukaisuutta vaan jumalallista armoa. Jos henkeämme uhataan, voisimmeko silloin pelastautua vain yleisen oikeuskäytännön mukaan riistämällä toisen hengen vai luopuisimmeko ennemmin omastamme? Meidän täytyy rakastaa vihollisiamme kaikilla niillä tavoilla, joilla rakastamme ystäviämmekin, ja meidän täytyy jopa yrittää olla paljastamasta heidän vikojaan ja pyrkiä sen sijaan tekemään heille hyvää tilaisuuden tullen. Maallisen oikeuden jakaminen niille, jotka vainoavat ja kohtelevat ihmistä häpeällisesti, ei ole kaiken rankaisun jättämistä Jumalalle ja kääntäisimme siunauksen kiroukseksi. Ellei tarjoudu erityistä tilaisuutta tehdä hyvää vihollisille, tämä hyvän tekeminen voidaan sisällyttää yleiseen pyrkimykseen hyödyttää ihmiskuntaa. Koska voin tehdä paljon yhteistä hyvää niillekin, jotka vihaavat minua, teen sen tosissani, erityisellä huolella — koska he eivät anna minulle muuta mahdollisuutta, vaikka olen kyynelsilmin sitä kiihkeästi yrittänyt. Kun minua on lyöty toiselle poskelle, olen kääntänyt toisenkin: minulla on vain nuo kaksi.
Tarttuisin mielelläni kädestä kaikkia, jotka eivät rakasta minua, ja sanoisin heille: "Minä rakastan teitä enkä tieten tahtoen vahingoittaisi teitä." Koska tunnen näin, sanon muille: Älkää vihatko ketään, sillä viha on kuin kulkutauti, joka levittää virustaan ja lopulta tappaa. Jos se pääsee valloilleen, viha hallitsee meitä; tuo kärsimystä kärsimyksen päälle kantajalleen koko ajan ja jopa haudan tuolla puolen. Jos sinulle on tehty suurta vääryyttä, anna anteeksi ja unohda: Jumala hyvittää tämän vääryyden ja rankaisee sitä, joka on yrittänyt vahingoittaa sinua, ankarammin kuin itse olisit voinut. Älä koskaan maksa pahaa pahalla; ja ennen kaikkea älä kuvittele, että sinulle on tehty vääryyttä, kun niin ei ole.
Nykyisyys on meidän; tulevaisuus on täynnä tapahtumia. Jokaisen miehen ja naisen tulisi olla tässä hetkessä lakina itselleen – lakina, joka on uskollinen Jeesuksen Vuorisaarnalle. Keinot tehdä syntiä niin, että se jää piiloon ja rankaisematta, ovat niin monet, että ellemme ole valppaita ja järkähtämättömiä Rakkaudessa, kiusauksemme tehdä syntiä moninkertaistuu. Kuolevainen mieli toimii nykyisenä aikana huomaamattomasti sekä hyvän että pahan eduksi tavalla, jota ei ole juurikaan ymmärretty, tästä syystä on tarkkailtava, ettemme antaudu kiusaukseen sellaisista syistä, joita ihmiskunnan aiemmassa historiassa ei edes ollut. Tämän niin kutsutun ihmismielen toiminta ja sen vaikutukset hiljaisine väitteineen on kuitenkin paljastettava ja pikaisesti käsiteltävä jumalallisella oikeudenmukaisuudella.
Kristillisessä Tieteessä Rakkauden laki ilahduttaa sydäntä, ja Rakkaus on Elämä ja Totuus. Mitä tahansa muuta ilmenee sen ihmiskuntaan kohdistuvissa vaikutuksissa, ei todistettavasti ole Rakkautta. Meidän tulee mitata rakkautemme Jumalaa kohtaan rakkaudellamme ihmistä kohtaan; ja ymmärryksemme Tieteestä mitataan kuuliaisuudella Jumalaa kohtaan — Rakkauden lain toteuttamisella, hyvän tekemisellä kaikille; se välittyy, sikäli kuin kuvastamme Totuutta, Elämää ja Rakkautta kaikille ajattelumme piirissä oleville.
Ainoa oikeudenmukaisuus, johon tunnen tällä hetkellä kykeneväni, on osoittaa armoa ja rakkautta kaikkia kohtaan — juuri niin pitkälle kuin muut sallivat minun osoittaa näitä tunteita heitä kohtaan — pidän erityistä huolta omista asioistani.
Valheet, kiittämättömyys, väärin arvioinnit ja pahan hyökkäävä vastaisku hyvää kohtaan - todelliset vääryydet (jos vääryys voi olla todellista), joita olen joutunut kestämään muiden taholta — ovat parhaimmillaan selventäneet minulle lain merkityksen: rakasta vihollisiasi. Edellytän kaikkia kristillisiä tieteilijöitä kiinnittämään vakavaa huomiota tähän lakiin. Jeesus sanoi: ”Jos te rakastatte niitä, jotka rakastavat teitä, mitä kiitettävää siinä on? Syntisetkin rakastavat niitä, joilta itse saavat rakkautta.”