Taideopistossa opiskellessani olin köyhä "nälkätaiteilija". Tulin silloin todella sairaaksi ja minun oli vaikea kävellä. Erityisesti toiseen keuhkooni ja hengitykseen liittyvät oireet olivat hyvin häiritseviä.
Yritin salata vaikeuteni, jotta kukaan ei tietäisi kuinka sairas olin. Mutta äitini, hyvä ja myötätuntoinen sairaanhoitaja, ei ollut huijattavissa, kun kävin hänen luonaan. Hän vaati minua menemään välittömästi sairaalaan. Kaksi lääkäriä tutki minut ja he totesivat, että minulla oli kasaan painunut keuhko, paha aliravitsemus ja korkeintaan kuusi kuukautta elinaikaa.
Lääkärit sanoivat, ettei heillä ollut tiedossa parannuskeinoa, eivätkä he tienneet ketään muutakaan maailmassa, joka tietäisi mitä tehdä. Mutta he tarjoutuivat leikkaamaan keuhkon ilmaiseksi, koska toivoivat oppivansa lisää tästä sairaudesta ja samalla mahdollisesti auttavan tulevia potilaita. He selittivät, että en selviäisi leikkauksesta, mutta antaisin panokseni lääketieteellisen hoidon löytämiseen. Kieltäydyin lääkäreiden tarjouksesta ja selitin, että halusin elää päiväni loppuun. Sen jälkeen lähdin tekemään valmisteluja hautajaisiini.
Kun palasin kotiin, kerroin kämppäkaverilleni, että hänen kannattaisi alkaa etsiä uutta asuintoveria. Mutta hän vastasi tiukasti: "Istu alas ja kuuntele! Sinun ei tarvitse kuolla. Jumala, joka on ääretön Elämä, ei halua aiheuttaa kuolemaa." Kämppäkaverini oli tuore Kristillisen Tieteen opiskelija ja oli yrittänyt kertoa minulle Kristillisestä Tieteestä jo jonkin aikaa.
Hän luki minulle tämän Raamatun kohdan: "Jumala sanoi: Tehkäämme ihminen, tehkäämme hänet kuvaksemme, kaltaiseksemme …" (1. Moos. 1:26). Hän selitti myös, että Kristusta Jeesusta kutsuttiin "Mestariksi", joka opetti seuraajilleen henkisen parantamisen taitoa. "Sinulla on valta Jumalan kautta!" kämppäkaverini totesi. En voinut nukkua koko yönä, kun ajattelin kaikkea, mitä hän oli minulle kertonut.
Seuraavana päivänä töissä sain erittäin voimakkaan kipukohtauksen. Nämä kohtaukset kestivät yleensä noin kolmesta neljään tuntia. Tässä vaiheessa olin lukenut vain muutaman sivun Mary Baker Eddyn Kristillisen Tieteen oppikirjasta Tiede ja terveys sekä avain Raamattuun. Sanoin itselleni: "Olen aloittelija tässä tieteessä. En tiedä kuinka rukoilla, mutta tämän verran tiedän: en kumarra enkä palvo mitään minuun vaikuttavaa muuta voimaa kuin Jumalaa. Valta kuuluu Jumalalle. Kaikki mitä saan, saan Jumalalta, ja kaikki mitä saan, on hyvää!" Se oli kuin julistus Herran rukouksen lopussa: "…sillä sinun on valtakunta ja voima ja kunnia iankaikkisesti. Amen” (Matteus 6:13, Raamattu 1933/38).
Kipu lakkasi välittömästi. Olin niin hämmästynyt, että iho nousi kananlihalle, ja saatoin ajatella vain: ”Vautsi!” ”Vau!”Noin tunnin kuluttua tuli vielä yksi voimakas kipukohtaus. Rukoilin kuten olin tehnyt aiemminkin. Kipu katosi kokonaan. Keuhkoni lakkasi pitämästä ääntä ja pystyin kävelemään normaalisti.
Ihmiset, jotka näkivät minut tämän jälkeen, kysyivät minulta: "No, menitkö takaisin sairaalaan näyttäytymään lääkäreille?" Huudahdin: "En! Sain juuri tietää, että Jumala on suuri lääkäri!" Minulla ei ole ollut jälkeenpäinkään mitään ongelmia keuhkojeni kanssa, vaikka tapauksesta on jo kulunut useita vuosia.
Olen hyvin kiitollinen Jeesuksen esimerkistä, ja siitä hengellisestä visiosta, jonka Mary Baker Eddy esitti maailmalle, ja myös siitä, että Jumala johdatti minut tuntemaan Kristillisen Tieteen. Minulla on ollut monia paranemisia ja siunauksia Kristillisen Tieteen opiskelun, sen harjoittamisen sekä seurakunnan jäsenyyden seurauksena. Keskiviikon todistuskokoukset ovat meille erityisen hieno tilaisuus oppia toistemme paranemiskokemuksista.
Patricia Cunningham-Ward
Bradford, Ontario, Kanada