Valvottuani jo muutaman viikon ajan jatkuvan lonkkakivun ja toimimattoman jalan takia soitin lopulta Kristillisen Tieteen praktikolle. (Praktikko omistautuu ihmisten auttamiselle rukoillen heidän puolestaan, kuten Kristillinen Tiede opettaa.) Koska olin vuosien varrella kokenut monia paranemisia luottamalla täysin Kristilliseen Tieteeseen, halusin lähestyä tätäkin haastetta samalla tavalla, varsinkin kun muut menetelmät eivät välttämättä ”takaa täydellistä paranemista” ja usein tarjoavat vain tavan "elää vaivan kanssa". Sen sijaan että tulisi negatiivisia sivuvaikutuksia, tiesin, että tällä hengellisellä lääkkeellä olisi ”sivuvaikutuksena” hyötyjä: Paranemisen lisäksi oppisin lisää henkisestä luonteestani Jumalan rakastamana lapsena.
Ystävällinen praktikko, jolle soitin, antoi minulle tutkittavaksi useita kohtia kahdesta keskeisestä kirjasta, Raamatusta ja Kristillisen Tieteen löytäjän Mary Baker Eddyn kirjoittamasta Tiede ja terveys sekä avain Raamattuun. Luin niitä samalla rukoillen ja tutkin myös useita Jeesuksen parantamisia Raamatusta. Nämä paranemiset samoin kuin omassa elämässäni rukouksen avulla kokemani paranemiset vakuuttivat minut siitä, että nykyinen vaivani voitaisiin parantaa.
Päivittäinen oleskelu tuossa ihanassa ”Korkeimman suojassa” (Psalmit 91: 1) toi halun tutkia syvällisemmin ”Tiede ja terveys –kirjaa”, jotta ymmärtäisin paremmin, kuinka Jeesus paransi. Kun aloin perusteellisemmin tutkimaan asiaa, se vei minut moniin kiinnostaviin kirjan kohtiin, joissa kuvataan kivun ja aineen kuviteltua luonnetta. Pohdin esimerkiksi aineen määritelmää kirjan Sanastossa: ”Mytologiaa; kuolevaisuutta; kuolevaisen mielen toinen nimi; harhaa; äly, substanssi ja elämä epä-älyssä ja kuolevaisuudessa; elämä, jonka tuloksena on kuolema, ja kuolema, jonka tuloksena on elämä; havaintaa havaintakyvyttömyydessä; mieli peräisin aineesta; Totuuden vastakohta; Hengen vastakohta; Jumalan vastakohta; sitä, mitä kuolematon Mieli ei tiedosta; sitä, minkä kuolevainen mieli vain kuvittelee näkevänsä, tuntevansa, kuulevansa, maistavansa ja haistavansa" (s. 591).
Tämä määritelmä, samoin kuin muutkin, auttoivat minua näkemään, että minun ei tarvinnut paneutua korjaamaan sijoiltaan mennyttä ainetta, vaikka kipu tuntui hyvin todelliselta. Minun piti selvittää, mitä elämäni todella on: Henki, Jumala - ainoa ja tosi Isä-Äitimme, joka on antanut meille ikuisen terveyden ja eheyden.
Tajusin myös, että kivun käsittelemiseksi minun piti käsitellä erityisesti pelkoa. Tiede ja terveys selittää, että "Kaiken sairauden aikaansaava syy ja perusta on pelko, tietämättömyys tai synti" (s. 411). Nuo ovat ne syylliset, joita on käsiteltävä. Koska äidilläni oli ollut ongelmia lonkkiensa kanssa, minua kalvoi pelko siitä, että olin perinyt saman vaivan. Pelkäsin myös, että minulla oli vanhuuden mukanaan tuoma pysyvä vaiva, jota en ehkä pysty hoitamaan. Mutta Mary Baker Eddyn eräästä toisesta kirjasta nousi esiin tämä lause: "Kristillinen Tiede ei koskaan parantanut potilasta osoittamatta matemaattisella varmuudella, että erheestä, kun se saadaan selville, tuhoutuu kaksi kolmasosaa ja loppu kolmannes erheestä tuhoaa itse itsensä" (Miscellaneous Writings 1883-1896, s. 210).
Luin ja opiskelin päiväkausia yhä uudelleen monia Raamatun käsitteitä, samalla koko ajan rukoillen ja miettien niiden henkistä merkitystä Kristillisen Tieteen valossa. Haluaisinkin kertoa muutamista pysäyttävimmistä ajatuksista, jotka johtivat minut täydelliseen parantumiseen.
Radikaali kappale nimeltään "olemisen tieteellinen selitys”, joka löytyy Tiede ja terveys -kirjan sivulta 468, lisäsi ymmärrystäni Jumalan jatkuvasta huolenpidosta ja rakkaudesta luomakuntaansa kohtaan. Olen oppinut, että mitä tahansa materia vakuuttaakin, ei ole tosiasia; se voi olla huomiota herättävä, mutta se täytyy torjua tai todistaa vääräksi Hengen, Jumalan, totuuksilla. Tällaisia totuuksia ovat seuraavat Raamattuun perustuvat väitteet ”olemisen tieteellisestä selityksestä”: ”Henki on Jumala, ja ihminen on Hänen kuvansa ja kaltaisensa. Näin ollen ihminen ei ole aineellinen; hän on henkinen."
Toinen henkinen tosiasia tuosta loogisesta olemisen tieteellisestä selityksestä on seuraava: ”Henki on todellinen ja ikuinen; aine on epätodellista ja ajallista." Tämä sai minut kysymään: ”Mikä tässä puhuu? Mikä väittää, että on olemassa kipua ja sairautta?” Mary Baker Eddy mainitsee, että älyä vailla oleva aine ei voi puhua; pikemminkin se on jotain, jonka hän määritteli "kuolevaiseksi mieleksi", joka näyttää puhuvan. Tämä vahvistaa sen, että näkemykseni aineesta ja sen väittämistä oli vain harhakuva.
Niinpä minun piti ymmärtää seuraava ajatuskulku: Kuolevaisesta mielestä johtuva väärä väittämä vastustaa Jumalaa jumalallisena Mielenä. Siispä kaikki pelottavat aineeseen perustuvat ennusteet ovat perusteettomia ja arvottomia. Aineella ei ollut mitään osaa terveyteni määrittämisessä; mitään sanottavaa käsiteltävässä asiassa; ei mitään valtaa vaikuttaa elämääni.
Kirja Tiede ja terveys toteaa: "Kuolevainen mieli on tietämätön itsestään, muutoin se ei pettäisi itseään." Se tosiasia, että kuolevainen mieli on pettänyt itsensä, tarkoittaa, että se voi tuottaa vain "valeuutisia": valheita, ei totuutta. Teksti jatkuu: "Jos kuolevainen mieli tietäisi kuinka olla parempi, se olisi parempi." Kuinka kuolevainen mieli, jonka tiedot rajoittuvat vain fyysisiin aisteihin, voisi mitenkään tietää tai kertoa totuuden jostain tilanteesta tai ihmisestä? Seuraava virke Tiede ja terveydessä kuuluu: ”Koska sen [kuolevaisen mielen] täytyy itsensä lisäksi uskoa johonkin muuhun, se korottaa aineen jumaluudeksi” (s. 186).
Joka kerta, kun keho ”puhui”, tiesin, että kyse ei ollut parantamista tarvitsevasta aineesta, toisin kuin fyysiset aistit väittivät ja mikä olisi arkijärjen mukainen ajatus maallisessa maailmassamme. Ei! Juuri kuolevainen, maailmallinen ajatus ja pelko piti haastaa ajatuksissani. Luin mielelläni kuolevaisen mielen määritelmää Tiede ja terveys -kirjan sanastosta. Se alkaa näin: ”Olemattomuutta, joka väittää olevansa jotakin, sillä Mieli on kuolematon; mytologiaa; erhettä, joka luo toisia erheitä; oletettu aineellinen aistinta, toisin sanoen uskomus, että havainta on aineessa, joka on havaintokyvytön; …” (s. 591–592).
Rukoustyön aikana olin yhteydessä tuohon ystävälliseen praktikkoon. Hän kannusti minua olemaan sinnikäs ja luottamaan pyhien kirjoitusten mukaiseen parantamiseen ja pysymään jatkuvasti "rukousmoodissa". Muutaman viikon aikana tapahtui edistystä joka päivä, ja aloin varmistua siitä, ettei tilanteeni kestä kauan. Se oli yksinkertaisesti vain hieno tilaisuus oppia juuri se, mitä minun tarvitsi ymmärtää voidakseni edistyä henkisesti.
Kehoni virheasennot korjaantuivat alle kahdessa viikossa lukuun ottamatta yhtä varvasta. Jatkoin omaa rukoustyötäni sen jälkeen, kun olin vapauttanut praktikon, ja toisella viikolla varvaskin palautui normaaliksi. Tämä parantuminen tapahtui vuosi sitten, ja tulos on ollut pysyvä. Sen ansiosta olen voinut kiivetä vuorille ja juosta päivittäin juoksumatolla.
Iloitsen suuresti tämän haasteen voittamisesta! Se on kannustanut minua tiellä suurempaan henkiseen selkeyteen ja tarkemman käsityksen saamiseen todellisesta olemuksestani. Olen rajattoman kiitollinen tästä henkisestä kasvusta, ja aloitan aamuni yrittäen ymmärtää enemmän jumalallista Mieltä, hylkäämällä aineeseen perustuvan, rajallisen käsityksen olemassaolosta.
Kunnioitan asiaansa sitoutuneita Kristillisen Tieteen praktikkoja ja opettajia, jotka niin epäitsekkäästi ja rakastavan kärsivällisesti antavat aikaansa pelkojemme voittamiseksi. Paljon kiitoksia heille ja Kristukselle Jeesukselle, rakkaalle Mestarillemme, ja kiitoksia siitä, että Mary Baker Eddy jakoi meille saamansa Jumalan ilmoituksen Kristillisestä Tieteestä. Olen myös erittäin kiitollinen Äitikirkolle ja sen haarakirkoille niiden tehtävästä kertoa maailmalle Kristuksen parantavasta voimasta.