Sattumoisin minulla on lähes sama nimi kuin eräällä tunnetulla poliitikolla. Sen vuoksi minulle on sattunut monta erikoista tapausta. Olen esimerkiksi saanut useita poliittisia muistoesineitä, joissa on hänen nimensä, ja minulle on tullut hänelle osoitettuja sähköposteja. Olen saanut myös puheluja, joissa minua yritetään käännyttää toivotulle kannalle lainsäädäntöhankkeessa. Tämä kaikki vain siksi, että nimeni on sama kuin jollain tunnetulla henkilöllä.
Tämä on johtanut minut pohtimaan toisia tavanomaisempia tapoja tulla väärin identifioiduksi. Totumme näkemään itseämme luonteenpiirteidemme kautta, omien menestystemme ja epäonnistumistemme kautta tai jopa ulkonäkömme kautta tajuamatta, että on toinenkin tapa identifioida itsemme – henkinen tapa, ja se antaa meille itse asiassa selkeämmän kuvan identiteetistämme.
Raamattu tuo esiin monin tavoin tämän syvemmän, henkisen identiteetin, mutta erityisen vaikuttunut olen siitä Raamatun jakeesta, jossa kerrotaan, kuinka Jeesus kasteella ollessaan kuuli äänen taivaasta sanovan: ”Tämä on minun rakas Poikani, johon olen mielistynyt” (Matt. 3:17). Jumala tiesi tarkalleen, kuka Jeesus todellisuudessa oli. Hän oli mieltynyt Jeesukseen.
Samalla kun Jeesuksen henkinen identiteetti on yksiselitteisesti Jumalan Poika, se sisältää opetuksen meille kaikille. Jos Jumala on luojamme, kuten Raamatussa sanotaan, silloin myös jokaisen meistä kuuluu olla Hänen rakkaita lapsiaan, Hänen ainutlaatuisia perillisiään. Ja koska Jumala on Henki, me tosiasiassa olemme sellaisten henkisten ominaisuuksien kuten eheyden ja kauneuden ruumiillistumia. Kuvittelen mielelläni jokaisen ihmisen todellisen luonteen upeana kukkakimppuna tai harmonisena sinfoniana: Meissä kaikissa voi olla samat kukat tai nuotit, mutta meidät kaikki on aseteltu tai sävelletty eri tavalla.
Tämä tarkoittaa sitä, että Jumalan Henkisen luonteen ilmaisuna jokainen meistä on henkinen, vertaansa vailla, kuitenkin yksilöllinen.
On äärimmäisen arvokasta ymmärtää, että Jumala tuntee meidät tällä tavalla. Se johtaa paranemiseen vapauttamalla meidät itseämme ja muita ihmisiä koskevista rajoituksista ja siitä virheellisestä käsityksestä, että olisimme kuolevaisia ja viallisia.
Jossain vaiheessa elämääni aloin kokea vakavia paniikkihäiriöitä. En koskaan tiennyt ennakolta, koska niitä tulee. Aloin identifioida itseni heikkohermoisena yksilönä, joka menetti helposti tasapainonsa ja oli aivan liian herkkä.
Siihen aikaan käytin Valiumia, melko vahvaa rauhoittavaa lääkettä, aika suurina annoksina. Jonkin ajan kuluttua tulin siitä riippuvaiseksi. Tätä jatkui melko kauan.
Sitten sain kuulla Kristillisestä Tieteestä, jumalallisen Rakkauden tieteestä. Se teki minuun voimakkaan vaikutuksen. Mary Baker Eddy, Kristillisen Tieteen löytäjä, kirjoittaa kirjassa Tiede ja terveys sekä avain Raamattuun: ”Missä määrin hyväksymme hyvän tai pahan vetoomukset, se määrää olemassaolomme sopusoinnun … ” (s. 167). Tajusin, ettei kyse ole vain positiivisesta ajattelusta vaan siitä, että perustamme ajatuksemme henkiseen totuuteen Jumalan hyvyydestä, Hänen äärettömästä rakkaudestaan meitä kaikkia kohtaan ja oikeaan identiteettiimme Hänen lapsinaan.
Kun aloin innoissani opiskella tätä ajattelua, tulin vähitellen yhä luottavaisemmaksi sen suhteen, että Jumalan henkisenä jälkeläisenä minun taivaallinen Isä-Äitini huolehtii minusta kaikin tavoin ja joka hetki.
Sitten eräänä päivänä tajusin, etten tarvinnut enää Valium-pillereitä ja kaadoin ne viemäriin. Mikä helpotus se olikaan! Käsitin, että saatoin luottaa Jumalaan mielenrauhan, tasapainon ja terveyden lähteenä. Jatkuvat rakastavat, viisaat ajatukset, joita Jumala välittää kaikille lapsilleen, olivat lääkkeeni. Samalla paniikkikohtaukset loppuivat kokonaan.
Myöhemmin tulin tietämään, että sen suuruinen Valiumin käyttö ja yhtä pitkäaikainen riippuvuus kuin minulla oli ollut, vaatii yleisen käsityksen mukaan asteittaisen vieroitushoidon. Olin kuitenkin ymmärtänyt, että Jumalan tie oli vapautuksen tie. Minun toimintani (pillereiden pois heittäminen) ei aiheuttanut mitään pahoja sivuvaikutuksia. Tarpeeni olivat niin täysin tyydytetyt, että tiesin sen olevan seurausta Isä-Äitini pettämättömästä ohjauksesta. Jumala ylläpiti minua sellaisena, jollaiseksi hän oli minut luonut: ehjänä ja vapaana. Aivan kuten niiden ihmisten virheelliset identiteettikäsitykset, jotka olettavat minun olevan tunnettu poliitikko, joutuvat romukoppaan, kun osoitan kuka todellisuudessa olen. Samoin paheneva lääkeriippuvuuteni, jonka kanssa olin tottunut elämään, tuli heitetyksi pois, kun kirkastui Jumalan määrittelemä käsitys ja totuus identiteetistäni.
Meillä voi olla sama sukunimi kuin sadoilla muilla tai ääni tai kasvot, jotka saavat muut sanomaan: Hei, sinä muistutat paljon Tiina-tätiä tai TV-kanavan säämiestä. Mutta rakastava Isä-Äitimme ei voisi koskaan erehtyä luulemaan meitä tai ketään muutakaan joksikin toiseksi. Hän tuntee jokaisen meistä jumalallisen Rakkauden todistajana ja jälkeläisenä – Jumalan valon erillisenä, yksilöllisenä säteenä – ja tämä ymmärrys lohduttaa ja parantaa.
Tämä artikkeli on muokattu Kristillisen Tieteen näkökulmaa valottavasta artikkelista The Christian Science Monitorissa, 4.2.2019.