Ollessani pieni lapsi toiset lapset haukkuivat pisamiani rumiksi, ja eräs poika sanoi kasvojeni saavan hänet voimaan pahoin. Myöhemmin kiusaaminen muuttui arvosteluksi ja juoruiluksi. Se sai minut vihaamaan ihoani.
Kun olin kuudennella luokalla, huomasin meikin peittävän täysin kesakkoni ja tunsin lopultakin oloni hyväksi.
Joitain vuosia myöhemmin äitini sai selville, että olin salaa peittänyt pisamiani. Se suretti häntä. Hän selitti minulle, että voin rakastaa ja arvostaa omaa yksilöllisyyttäni. Hän muistutti minua siitä, mitä olin oppinut Kristillisen Tieteen pyhäkoulussa: että identiteettini ei ole peilissä näkyvä fyysinen kuva vaan todella Jumalan täydellinen, henkinen peilikuva, koska Jumala teki jokaisen meistä omaksi kuvakseen. Jumalassa ei ole mitään rumaa tai vastenmielistä, koska Jumala on täysin hyvä. Siksi minussakaan ei voinut olla mitään rumaa tai vastenmielistä, koska olen Jumalan ilmentymä.
Minun oli vaikea nähdä itseni täydellisenä peilikuvana, sillä aina kun katsoin peiliin, vihasin näkemääni. Ymmärsin lopulta, että minun oli valittava, mihin aioin uskoa. Joko identiteettini oli juuri se, millainen ulkomuotoni oli, tai sitten identiteettini perustui Jumalaan, ja se oli täysin henkinen. Jos olemukseni on henkinen, silloin kauneus on osa identiteettiäni, koska kauneus on Jumalan ominaisuus. Tämä kauneus ei tarkoita tukkaani, vaatteitani tai ihoani. Kauneuteni on Jumalan minulle antamaa yksilöllisyyttäni ja uskollisuutta sille, millaiseksi Jumala on minut tehnyt.
Kahdeksannen ja yhdeksännen luokan välisenä kesänä rukoilin säännöllisesti ymmärtääkseni paremmin, mitä kauneus ja identiteetti ovat. Ensimmäisenä koulupäivänä menin kouluun ilman meikkiä. Vähintään yksi henkilö jokaiselta kurssilta lausui kohteliaisuuden ihostani.
Nyt siitä on kulunut neljä vuotta, ja käytän hyvin harvoin meikkiä. Pidän kesakoistani, sillä ne symboloivat sitä, miten opin arvostamaan yksilöllisyyttäni. Olen huomannut, että minun on todella tärkeää oppia enemmän omasta henkisestä identiteetistäni ja olla uskollinen sille. Loppujen lopuksi, olen Jumalan kuva, miksi haluaisin muuttaa sitä.