Kotimme oli savuinen, koska valmistimme päivällistä. Avasimme autotallin oven tuulettaaksemme taloa, ja perheemme koira Sobaka juoksi ulos avoimesta ovesta.
Keskustelimme perheeni kanssa Jumalasta. Äiti ja isä sanoivat, ettei meidän tarvitse olla peloissaan, koska Jumala tiesi täsmälleen, missä Sobaka oli. Mutta se oli yhä kateissa vielä muutamien tuntien päästäkin.
Olen oppinut Herran rukouksen pyhäkoulussa (katso Matt. 6:9 -13). Herran rukous auttaa minua muistamaan, että Jumala on kaikkialla. Pyysin perhettäni rukoilemaan Herran rukouksen yhdessä, ja sen me teimmekin. Tiesin, että Jumala oli Sobakan kanssa.
Pian tämän jälkeen joku oli löytänyt koiramme syvästä ojasta, jossa oli vettä, ja pelastanut hänet! Olin kovin iloinen nähdessäni Sobakan taas. Olin kiitollinen Jumalalle, että Hän piti huolen Sobakasta. Jumala suojeli Sobakaa, ja olen kiitollinen siitä.
