Skip to main content Skip to search Skip to header Skip to footer

Jumala auttoi minua lopettamaan varastamisen

Kristillisen Tieteen Viestimestä - 1. maaliskuuta 2012

Le Héraut de la Science Chrétienne, 3.2012


Toimittaja on jättänyt tämän artikkelin nuoren kirjoittajan nimen mainitsematta hänen suojelemisekseen.

Olen nyt 16-vuotias. Minun on myönnettävä, että ollessani 11-vuotias minulla oli vaikeaa. Vietin aikaani sellaisten ystävien kanssa, joiden tekemät asiat eivät aina olleet oikein. Minuun oli hyvin helppo vaikuttaa ja tein samoin kuin hekin ollakseni “cool”, tehdäkseni vaikutuksen muihin ja osoittaakseni, etten pelännyt. Poltin marihuanaa ja joskus minun oli varastettava rahaa ostaakseni tavaroita, joita halusin.

Yhtenä iltana olin yötä erään ystäväni kotona. Seuraavana päivänä menimme kirjastoon, missä oli jalokivinäyttely. Näin todella kauniin mustan kiven. Minusta se oli kuin lelu.

Ystäväni yllytti minua. “Uskallatko ottaa tuon  kiven”? Loukkaannuin hänen kysymyksestään, koska hän näytti epäilevän, etten pystyisi tekemään sitä. Laitoin kiven taskuuni ja lähdimme pois. Emme huomanneet, että kirjastossa oli joka puolella turvakameroita.

Kun pääsimme ulos, aloimme heitellä huviksemme tuota kiveä toinen toisellemme.

Oli kylmä talvipäivä ja halusimme mennä takaisin ystäväni kotiin. Menimme oikotietä, joka vei pienen joen yli. Se oli jäässä ja aloimme hyppiä jäällä. Pidin kiveä kädessäni, mutta jää petti jalkomme alla ja otteeni kivestä irtosi. Se putosi veteen. Etsimme sitä viisi minuuttia, mutta olimme märkiä ja meitä paleli ja lopetimme etsimisen. Minua harmitti, että olin hukannut kiven, koska olisin halunnut pitää sen. Pelkäsin myös, että poliisi saattaisi tulla etsimään minua. Mutta menin kotiin ja vakuuttelin itselleni, että poliisi ei tiedä siitä mitään. Unohdin koko tapauksen.

Joitakin viikkoja myöhemmin olin koulussa, kun rehtori tuli luokkahuoneeseeni ja käski minun tulla hänen toimistoonsa, koska joku halusi tavata minut. Kävellessäni toimistoon siellä oli poliisi, joka kysyi minulta: “Tiedätkö, miksi olemme täällä?” Rehellisesti sanoen en tiennyt, koska olin unohtanut koko kiveen liittyvän tapauksen. Poliisi sanoi: “Näimme sinut.” Vastasin: “Näitte minun tekevän mitä?” Hän sanoi: “Näimme sinun varastavan jalokiven kirjastosta.” Olin sanaton ja tajusin, mitä oli tapahtumassa. Olin todella peloissani. Poliisi kertoi, että tämän tapauksen vuoksi saattaisin joutua nuorten rikoksentekijöiden laitokseen ja äitini voisi joutua maksamaan huomattavat sakot. Hän kertoi, että olin ottanut keräilijän kiven, jonka arvo oli 2000 - 3000 US dollaria.

Poliisi kysyi minulta: “Missä kivi on?” Kerroin hänelle, että se oli pudonnut jokeen lähellä ystäväni taloa. Poliisi kysyi: “Minne?” Hän halusi tietää kaiken.

Rukoilin. Ensin pyysin Jumalaa antamaan minulle anteeksi. Rukouksessani myönsin, että se, mitä olin tehnyt, oli täysin väärin ja ettei kymmeneen käskyyn saanut suhtautua välinpitämättömästi. Olin oppinut, että eräässä Raamatun käskyssä sanotaan: “Älä varasta!” (2 Moos. 20:15). Pyysin Jumalaa auttamaan minua kiven löytämisessä. Lupasin, että kiitokseksi hänen avustaan en varastaisi enää koskaan.

Vaikka olin kauhuissani, olin varma siitä, että Jumala voisi auttaa minua. Käyn Kristillisen Tieteen pyhäkoulua, missä opettajat antavat minulle henkisiä ajatuksia ongelmien ratkaisemiseen. Ennen kuin tunsin Kristillistä Tiedettä pyysin aina rukoillessani Jumalalta aineellisia asioita. Mutta kiitos Kristillisen Tieteen opin, että rukouksen tarkoitus on henkisten asioiden pyytämistä, kuten rakkautta ja todellista terveyttä, muiden ihmisten auttamista ja ystävällisyyttä muita kohtaan. Kirkossa käyminen lisää uskoani Jumalaan ja tunnen muiden läsnäolevien tuen.

Tarinaani palatakseni poliisi vei minut ystäväni talon lähelle etsimään kiveä. Mutta siellä oli viisi tai kuusi pientä jokea, kaikki lähellä toisiaan, enkä voinut muistaa, mihin niistä olin hukannut kiven.

Rukousteni vaikutuksesta eräs joki veti minua erityisesti puoleensa. Tiesin, että Jumala on ääretön äly ja viisaus, että Jumala on minun Puolustajani ja ettei mitään pahaa voisi tapahtua. Tunsin todella, että minut johdettiin tiettyyn kohtaan ja otin kivenlohkareen ja heitin sen jään pinnalle saadakseni sen rikki. Työnsin käteni jääkylmään veteen etsiäkseni kiveä, mutta en löytänyt mitään. Tein sen toisen kerran, ei mitään. Kolmannella kerralla pyysin koko sydämestäni Jumalaa opastamaan minua. Käteni kosketti lopulta kiveä ja tunsin, että se oli saman muotoinen kuin kivi, jota olimme etsimässä. Ajattelin, että sen oli melkein mahdotonta olla oikea kivi, mutta nostin sen ylös vedestä ja se todella oli sama kivi! Vain Jumala saattoi tehdä sen. Olin hyvin onnellinen, samoin olivat vanhempani ja poliisi.

Poliisi varoitti minua varastamasta enää koskaan, sillä saisin maksaa siitä kalliisti. Myös vanhempani neuvoivat, etten saisi enää koskaan tehdä tällaista. He sanoivat: “Jumala osoitti sinulle, että hän kuunteli sinua. Nyt sinun on osoitettava Hänelle, että sinäkin kuuntelet Häntä, koska sillä tavalla tunnet olevasi lähempänä Häntä.”

Sen jälkeen en ole koskaan enää varastanut ja olen lakannut polttamasta marihuanaa. Katkaisin nuo ystävyyssuhteet, jotka veivät minua poispäin Jumalasta. Tämä kokemus opetti minulle, ettei varastaminen hyödytä mitään. Olen kiitollinen Kristilliselle Tieteelle, koska se auttaa minua näkemään, että hyvät teot antavat minulle kaikkea, koska kaikki tekemäni hyvä palaa minulle takaisin tuoden mukanaan hyvää. Jumala on hyvä ja minulle on luonnollista kuvastaa Häntä. Nyt olen kunnon poika. Autan ihmisiä ja minulla on hyviä ystäviä. Minun ei tarvitse todistaa enää mitään ystävilleni, koska tiedän, että olen Jumalan lapsi ja että minulla on jo kaikki, mitä tarvitsen ollakseni onnellinen. 

Viestimen tehtävä

Vuonna 1903 Mary Baker Eddy perusti The Herald of Christian Science’in (Kristillisen Tieteen Viestimen). Sen tarkoitus on: “julistaa Totuuden maailmanlaajuista toimivuutta ja saatavuutta”. Eräässä sanakirjassa ”herald” määritellään ”airueksi – viestinviejäksi, joka on etukäteen lähetetty ilmoittamaan siitä, mitä on tuleva”. Tämä antaa erityisen merkityksen Herald-nimelle ja lisäksi viittaa velvollisuuteemme, meidän jokaisen velvollisuuteen, pitää huolta siitä, että Heraldimme täyttävät luotettavasti tehtävänsä, tehtävänsä, joka on erottamaton Kristuksesta ja jonka Jeesus ensimmäisenä ilmoitti (Mark. 16:15): ”Menkää kaikkeen maailmaan ja saarnatkaa evankeliumia kaikille luoduille.”

Mary Sands Lee, Christian Science Sentinel, July 7, 1956

Lue lisää Heraldista ja sen tehtävästä.